pieni Satori

Tuli jännä tunne, tuossa taannoin. Onko se nyt sitten "satori", sellainen pieni pysäyttävä oivallus joka vie jonnekin mielen taakse. Kaikki varmaan välillä kokevat sellaisia.

Olin meditoimassa. Mulla on kehotietoisuus meditoinnin myötä kasvanut tosi paljon, ja nautin kehossa olosta. Tunnen kun joku virtaa, elämänvoima, elämä, energia. Se ikäänkuin kohisee, sihisee, tuntuu miellyttävältä. No jokatapauksessa. Yhtäkkiä päähän tuli kysymys: missä minä olen? Joogatunneilla olen kuullut puhuttavan katselijasta silmien takana. Monesti sitä ikäänkuin mieltää itsensä jonnekin pään seudulle, silmien taakse. Sitten kun rupeaa miettimään niin mitä siellä silmien takana on, jotain silmälihaksia, aivot ja jotain muuta sälää. Mutta kuka sieltä katselee? Ja kun sitten tuntee sen kihinän koko kropassa, sen elämän virtauksen. Ja päähän tulee tuollainen kysymys. Niin jotenkin oivaltaa .. jotain... tuli tunne että mikä minä olen... sitä irtaantui hetkeksi siitä "valeminästä" joka luulen olevani, ja koki selkeän hetken, tyhjyyden hetken joka tuntui syvältä, putoavalta, elämältä. Tuntui siltä että en ole mitään. Minua ei ole. Mutta se oli vapauttavaa, helpottavaa. Kuvaus on nyt hieman laimea, koska kokemus on jossain ihan muualla kuin sanoissa.

Zen-buddhalaisuudessa käytetään paljon tällaisia kysymyksiä joihin ei ole vastauksia, havahduttamaan oppilaita. Joku päänsisäinen zen-munkki taisi mulla olla... vierailulla... ;)

Kansas- Miracles Out of Nowhere

"Here I am just waiting for a sign
Asking questions, learning all the time
It's always here, it's always there
It's just love, and miracles out of nowhere"