Elämä.

Onko olemassa Luojaa? -On. Sinä olet, ja minä olen. Maailmankaikkeus on yhtä luojaa. Syntymää ja kuolemaa, loputonta tanssia. Kokoajan joku uusi pursuaa jostain, ja vanha katoaa, tai paremmin sanottuna muuttaa muotoaan, pois tieltä antaen uuden tulla. Jos uuden ei anneta tulla, syntyy ongelmia.. syöpä, tukos, elämän este... mutta lopulta, elämä aina voittaa. Se syntyy silti.

Se luo. Se parantaa haavat, se kasvattaa kukat siemenistä ja puut versoista. Se liikuttaa, rakentaa ja ravistaa, tekee sen paremmin kuin pieni ihmismieli koskaan tajuaa. Ja silti voin olla siinä mukana pienessä hahmossani joka katoaa ennen kuin tajuankaan.. silti voin toimia yhdessä sen kanssa, sillä pohjimmiltaan, sehän olen minä.... en ole erilläni, olen samaa ainetta, samaa tähteä, samaa puuta, samaa pölyä, hiilta ja timanttia. Samaa luovaa voimaa joka ei koskaan lakkaa.

Mitä luon tänään?

;)

Kevät on tulossa...

Ihana aurinko!

Mieletön tunne. Pysähtynyt aika. Ilma, tuuli, maa, kaikki vaan syleilee ja rakastaa. Ja auringon säteissä on vaan jotain taikaa, enemmänkin. Ja lumihiutaleissa jotka tippuu puusta.

Ihanaa lähteä ulos, ja ihanaa tulla kotiin, joka on tyhjä. Yksinäisyys on joskus mahtava asia. Ja aurinko on värittänyt mun kodinkin ihanan väriseksi, ihan oranssia. Mitä nautintoa, tämä on taas ollut päivä täynnä onnea. Kiitos elämä!