Mysore- harjoitus on astangajoogassa tyypillinen harjoitusmuoto, joka poikkeaa tavallisesta ohjatusta tunnista sillä lailla, että jokainen tekee harjoitusta itsenäisesti ja ohjaaja käyskentelee joogaajien seassa ja ohjailee heitä, eli toisin sanoen käy korjailemassa virheasentoja, auttaa tarvittaessa asanassa, näyttää mallia tai muuten neuvoo. Mysore on saanut nimensä Etelä-Intian kaupungista Mysoresta, jossa astangajoogan perustaja Shri K. Pattabhi Jois opetti joogaa tällä tavalla.
Olen harrastanut joogaa nyt kolme vuotta, enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Astangaa aloitin harjoittelemaan puolitoista vuotta sitten. Olen tehnyt astangaharjoitusta kerran viikossa, eli en ole harjoitellut kovin intensiivisesti juuri joogaa ; tällä hetkellä tuntuu kivalta harjoitella erilaisia liikuntamuotoja kuten tanssia, jumppaa, lihaskuntoa, kävelyä, venyttelyä jne.
Mysore- tunti jännitti aluksi juuri sen takia, koska ajattelin että miten hitossa muistan kaikki asanat ulkoa(astangassa liikutaan hengityksen tahdissa virtaavasti asanasta toiseen) ja olo oli hieman epävarma. Mutta, yllättäen muistinkin melkein kaikki käymämme asanat ulkoa, ainoastaan joitain uusimpia käymiämme asanoita piti vähän kysellä naapurilta ja ohjaajalta. Ohjaaja sanoikin, että vaikka mieli ei muistaisi niin keho kyllä muistaa!
On mukavaa, että ohjaaja konkreettisesti ohjaa koskettamalla oikeaan asentoon, se opettaa paljon enemmän kuin pelkästään edestä näyttäminen tai sanalliset ohjeet. Lisäksi ohjaajani on todella hyvä hommassaan, hän on siis tamperelainen Maarit Saarinen, voin suositella lämpimästi, hän onhaa mm. työväenopiston kursseilla. Hän on todella positiivinen, kannustava ja hauska opettaja, ja jakaa mukavia filosofisia oppeja lähes joka tunnilla! Tunneilla painotetaan vahvasti myös oman kehon kuuntelua ja kunnioittamista, oikeita linjauksia, iloa harjoituksessa ja kevyesti tekemistä(vaikka harjoitus saattaa olla haastavakin).
Huomasin välillä harjoitusta tehdessäni, että kun harjoitusta tehtiin itsenäisesti, asanaan keskittyminen herpaantui välillä siten, että tuli pähkäiltyä päässä tietyssä asennossa aina että mikäs se seuraava olikaan. Kun joku ulkopuolinen ohjaa, tätä ongelmaa ei ole koska ei tarvitse muistaa itse, kuuntelee vaan ohjetta. Tässäkin varmaan kestää jonkin aikaa, että liikkeistä tulee automaatio. Ihanteellista olisi, jos joogatessa pääsisi tilaan, jossa on täysin keskittynyt tuntemaan harjoituksen tuoma tunne kehossa ja ajatuksia ei olisi.
Mutta aika hauskaa että nyt on tuo Mysore-kynnyskin tullut ylitettyä eikä sitä tarvitse enää jännittää! Haluan ehdottomasti harjoitella tällä tavalla jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti