Kohtaaminen

Olin viikonloppuna paikallisbussissa menossa kaverin luo. Keskustorin kohdalla näin ikkunasta hauskan näköisen vanhan papparaisen. Sillä oli valkoinen parta ja valkoinen tukka, ja oli tosi ilonen ja hyvästeli siinä bussin ulkopuolella ystäväänsä. Se tuli sitten bussiin se pappa ja istui mun viereen. Se alkoi samantien juttelemaan ja esittelemään, mitä oli ostanut torilta vaimolle viemiseksi. Juteltiin siitä jotain kunnes se kertoi että oli käynyt taidemuseossa, ja oli ihan liikuttunut taidenäyttelystä. Harrastaa kuulemma itsekin maalausta. Alettiin puhua vähän henkevämpiä asioita taiteesta ja miten ihmiset ilmaisee itseään eri tavoilla. Se siinä päivitteli että on harmistunut kun oli kaverinsa kanssa ainoat jotka olivat museossa. Ja kertoi, että taidetta katsellessa tulee ihan henkisiä kokemuksia. Ja sehän riemastui kun tuli ilmi, että minäkin harrastan piirustusta ja maalausta, ja meillä oli oikesti tosi hauskat 15 minuuttia kun puhuttiin kaikenlaista syvällistä. Se jopa sanoi että oli ihan ihme että törmäsi minuun ihan sattumalta täällä bussissa, ja puhui kaikesta sielujen sympatioista :D Mutta no, oli se pappa ehkä hieman juovuksissa. Mutta oli se silti ihmeellinen juttu. Kun joskus nuorempana olisin saattanut vaan torjua tuollaisen kohtaamisen ja vastailla papalle vaan että "ahaa", "joo", ja vähän hymyillä kohteliaisuutta mutta muuten vaan torjua koko ihmisen. Ajatella, millaisia tilaisuuksia menee ohi koko ajan.