tiistai 1. helmikuuta 2011

Kehon rakastaminen

Edellisessä tekstissä kirjoitin itsensä rakastamisesta. Tässä muutamia vinkkejä ja harjoituksia aiheeseen liittyen, pääasiassa kehoon. Näistä jutuista on osa Don Miguel Ruizin kirjasta Rakkauden taito, osa on omia ajatuksiani ja pohdintojani.

Ensinnäkin, olet JUMALA. Kaikki me olemme Jumalia ja Jumalattaria.. Monellakin tasolla. Yksi näkökulma on seuraava: oletko koskaan tullut ajatelleeksi että jokainen solusi on elävä olento. Elävä pikkuinen organismi, joka kommunikoi toisten solujen kanssa, syö ja nukkuu. Kehosi koostuu miljoonista pienistä elävistä olennoista, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään(kyllä, niin kuin Olipa kerran elämässä). Näille otuksille sinä olet Jumala. Kuinka kohtelet valtakuntaasi? Onko solujesi maaperä ravinteikasta, ravitsetko solujasi? Rakastatko jokaista soluasi? Inhoatko kenties jotain osaa kehostasi, vai voitko rakastaa joka ainoaa kohtaa ruumiistasi? Kehosi vastaa rakkauteesi. Se vastaa myös vihaasi ja inhoosi. Voit itse päättää kuinka suhtaudut siihen.


Kehonrakastamisharjoituksia


Hoida kehoa, kuin hoitaisit esim. lemmikkieläintäsi. Ole sille hellä, lähetä sille rakastavia ajatuksia ja mielikuvia. Ole kiitollinen. Esimerkiksi aamulla herätessä ja illalla käydessä nukkumaan, tunne koko kehosi päästä varpaisiin ja tunne rakkautta ja hellyyttä olemustasi kohtaan.

Peseytyessäsi, pese kehoasi kuin pesisit omaa lastasi. Nautiskele olostasi omassa kehossasi.
Syödessäsi, ajattele antavasi ravintoa soluillesi ja kehollesi. Kiinnitä huomiota kehon tuntemuksiin ja siihen, miten mieli usein yrittää johdattaa sinua kauemmas kehostasi, olemme valitettavan usein vieraantuneet kehostamme. Esimerkiksi syömme usein ahmien, seuraavaa suupalaa miettien ja jatkamme syömistä vaikka keho olisi kylläinen. Mieli on monesti nälkäinen koko ajan. (Tarkkaileppa joskus kun pieni lapsi syö. Ihailen monesti miten lapset syövät hitaasti, nautiskellen, ehkä hieman sottaavat, mutta aistivat ruokaa ihan kokonaisvaltaisesti, ilman kiirettä. Aikuiset sitten koittavat hoputtaa..Syö reippaasti! Pisteleppä nyt! ;) ) Syö rauhallisesti, pureskele huolellisesti ja nauti jokaisesta suupalasta(miksi tämä on niin vaikeaa??). Tiedosta, että mielen tarpeet eivät ole (aina) sama asia kuin kehon tarpeet. Älä ota tosissasi kaikkia mielesi kommervenkkejä, kuten minä haluaisin taas ruokaa, en ole tyytyväinen, olen tylsistynyt jne. Mieli voi olla joskus vähän huvittava ja vaativainen.

Liikuta kehoasi ja nauti siitä! Älä aseta vaatimuksia, vaan leiki kehollasi ja tee sillä kaikkea sellaistä mitä sillä pystyy tekemään sen rajoja kunnioittaen. Tanssi, juokse, harrasta vaikka karatea tai mikä vaan tuntuu hauskalta ja mukavalta. Keho on tehty liikkumaan ja solut oikein hykertelevät ilosta kun niitä ravistellaan. Liika repiminen ja stressi ei kuitenkaan ole soluista kovinkaan kivaa.
(Eräällä joogatunnilla oli harjoitus, jossa omille isovarpaille annettiin suukko. Se oli aika hauskaa!)

Toimi kehosi kanssa yhteistyössä, älä sitä vastaan. Hyväksy kehosi kivut ja "epätäydellisyydet"(oikeasti kehosi on täydellinen sellaisena kuin se on juuri nyt), ja kuuntele sen viestejä. Ole herkkä. Ole mahdollisimman usein läsnä kehossasi, hengitä tiedostaen ja syvään. Muista, että kehosi on paljon viisaampi kuin mielesi(mietippä vaikka ruoansulatusjärjestelmää..). Kunnioita ja kuuntele sitä! Monesti kehon viestejä turrutetaan vaikka särkylääkkeillä tai kahvilla. Jos olet väsynyt tai stressaantunut, pysähdy. Keho ei toimi stressissä kunnolla.

On ihmeellistä elää ruumiissa, joka on niin monimutkainen ja toimii 24 tuntia vuorokaudessa, ja minulla ei ole hajuakaan kuinka se suoriutuu ja mitä kaikkea siinä tapahtuu. Miksen voisi toimia yhteistyössä sen kanssa, kunnioittaen sen omaa rytmiä.. kehoni on oikeasti pyhä, kaikkien kehot ovat temppeleitä.

Mielellämme on joskus tapana sättiä kehoamme. Päätetään, että sellainen loppuu nyt! Keho on eri elämänvaiheissa eri näköinen, mutta aina täydellinen! Mielellämme on omat harhakäsityksemme siitä millainen kehomme pitäisi tai ei pitäisi olla. Tiedostakaamme että se on yksi iso harhakäsitys.

Vielä yksi homma. Jos tiedät, että olet kaunis ja täydellinen joka elämänvaiheessa, et tarvitse kenenkään todisteluita asiasta. Jos joku sanoo sinulle että olet kaunis, voit sanoa että kiitos, tiedän sen. Jos joku sanoo sinulle, että et ole kaunis, voit sanoa että vai niin. Kumpikaan kommentti ei liikauta sinua, jos itse rakastat itseäsi ja olemustasi. Tällöin sinun ei myöskään tarvitse arvostella muita vaan kunnioitat jokaista ja näet kauneuden kaikissa. Voit myös antaa toisten olla sellaisia kuin ovat etkä kaipaa toisilta pönkitystä minäkäsityksellesi. Sama juttu minkä tahansa muun asian kanssa. Jos arvostat itseäsi, et kaipaa muiden arvostusta.

1 kommentti:

  1. Kauniisti kirjoitettu.
    Teksteistäsi huomaa, että olet syvästi ajatteleva ihminen ja sekin on kaunista. :)

    VastaaPoista