Lainaus jonka haluan jakaa. Einstein oli kyllä mahti ukko.

"Ihminen on osa universumiksi nimitettyä kokonaisuutta, aikaan ja paikkaan rajoittunut osa. Hän kokee itsensä, ajatuksensa ja tunteensa, erillisinä muista... jonkinlainen tietoisuuden optinen harha. Tämä harha on meille eräänlainen vankila, joka rajoittaa meidän henkilökohtaiset toiveemme ja meidän kiintymyksemme muutamiin lähimpiin ihmisiin. Meidän on otettava tehtäväksemme vapautua tästä vankilasta laajentamalla myötätunnon piiriä niin, että syleilemme kaikkia eläviä olentoja ja koko luontoa kauneudessaan." -Albert Einstein

Tommy emmanuel - Walls

"Some walls are made of stone
sometimes we build our own...

If there's any hope for love at all
some walls must fall"

Mielen vaikutuksesta terveyteen

"Uskosi on sinut parantanut". Näin toteaa jossain helluntalaisten kokouksessa saarnaaja, joka parantaa ihmisiä kaatamalla. Tällainen parantaminen saattaa vaikuttaa epäilyttävältä, mutta mistä on kyse?

Plasebo ja nosebo

Jos henkilö saa sokeripillerin, jonka uskoo olevan masennuslääke, mitä tapahtuu? Hänen masennuksensa saattaa helpottua. Mitä enemmän henkilö uskoo pillerin tehoon, sitä tehokkaampi on vaikutus. Kaikki tietävät, että tätä kutsutaan plaseboksi. Entä nosebo? Kuulin tarinan, jossa henkilöltä löydettiin keuhkoista musta merkki, joka viittasi keuhkosyöpään. Kolmen viikon kuluttua henkilö kuoli tautiinsa. Myöhemmin tämän henkilön vanhoista röntgenkuvista selvisi, että henkilöllä oli ollut keuhkoissa sama merkki kymmenien vuosien ajan, mutta siihen ei oltu aikaisemmin kiinnitetty huomiota, eli todellisuudessa merkki oli täysin vaaraton. Henkilö uskoi vahvasti sairastavansa vakavaa ja tappavaa tautia, ja kuoli. Tämä on ääriesimerkki, mutta periaatteessa nosebo toimii näin.

Mielellä on erittäin vahva vaikutus ruumiin tasapainoon, terveyteen ja paranemiseen. Ihminen ikäänkuin ohjelmoi kehoaan, antaa signaaleja hermostolle, soluille ja koko sille hienolle järjestelmälle, joka on hänen kehonsa. Positiiviset tuntemukset, ilo, nauru, rakkaus jne. tutkitusti parantavat immuunijärjestelmää, solujen uudistumista ja stessireaktioita kun taas pelko, masennus, viha, stressi jne. ovat suurimpia sairauksien aiheuttajia. Tukahdutetut negatiiviset tunteet jäävät usein ns. kehon muistiin erilaisina jännitystiloina ja eräänlaisena taakkana, jota ihminen tiedostamattaan kantaa. Tällaista taakkaa kertyy pikkuhiljaa hektisessä kulttuurissamme ja ihmiset kantavat näitä tunteita kehossaan esim. jännitystiloina selässä, hartioissa, vatsavaivoina, päänsärkynä, masennuksena, sydän- ja verisuonitauteina, jopa syöpänä. Jokainen tunne ja ajatus sisällämme heijastuu kehossamme. Tämä on helppo havaita. Jos mietit jotain herkullista ruokaa, sylki alkaa saman tien erittyä. Ruoansulatusjärjestelmäsi alkaa valmistautua tulevaan ateriaan, mahahapot alkavat erittyä jne. Pelkkä ajatus riittää tähän(Eikö ole uskomaton järjestelmä!?). Jos sisälläsi on paljon surua, alkaa itkettämään-- eli silmistä vuotaa vettä, keho kouristelee, hengitys muuttuu-- tulee monta voimakasta sisäänhengitystä ja syvä uloshengitys. Tässä hienossa tapahtumassa keho purkaa energiaa jota syntyy tunteiden jyllätessä, keho tavallaan puhdistuu. Jos itku tukahdutetaan, seuraus on se, että tunne jää kehon muistiin jännityksenä, turhautumisena, odottaen väylää tulla ulos jollain tavalla.
Sama minkä tahansa muun negatiivisen tunteen kanssa. Monella on taitava vuosien aikana kehitetty tunteidentukahdutusjärjestelmä, jonka avulla negatiiviset ja joskus jopa positiiviset tunteet(kuten ilo sopimattomissa tilanteissa) sysätään pois niiden ilmentyessä, ei sallita kehon reagoida niihin luontaisella tavallaan, ja tästä seuraa monia asioita kuten selittämätöntä hermostumista, jopa raivokohtauksia ja väkivaltaisuutta, sairauksia, masennusta ja myös lievempiä ilmiöitä kuten yleistä tyytymättömyyttä, päänsärkyjä jne.

Takaisin varsinaisen alaotsikon aiheeseen eli uskomusten vaikutuksiin elimistössä. Jokaisen olisi hyvä tarkastella omia uskomuksiaan liittyen kehoonsa ja terveydentilaansa. Ihmisillä on esimerkiksi seuraavanlaisia uskomuksia: "Olen yli 50-vuotias, joten olen vanha enkä ole enää kovin hyvässä kunnossa" "Minä olen aina kipeänä" "En ole koskaan ollut kovin vahva" "Olen huono liikunnassa" "Lihon helposti" "Suvussani on tätä tautia, minäkin todennäköisesti sairastun siihen" jne. Tällaset uskomukset saattavat olla haitallisia terveydellesi, sillä ne ovat ikäänkuin käskyjä kehollesi, ohjelmointeja joita itse asetat. Saattaa olla totta, että sinulla on ylipainoa, ikää tai olet joskus lapsena epäonnistunut liikuntatunnilla ja muut ovat sanoneet sinulle että olet sellainen ja sellainen. Mistä nuo uskomukset ikinä ovatkaan peräisin. Tärkeää on tiedostaa nuo uskomukset, koska niillä on tosiaan nosebo-vaikutus elimistössäsi! Solubiologi Bruce H. Lipton on tutkinut solun anatomiaa vuosien ajan. Hän on havainnut että geenit eivät tosiasiassa ole pääasiassa ohjailemassa solujen toimintaa, vaan ihmisellä on huomattavat mahdollisuudet vaikuttaa solujensa toimintaan, voimakkaammat kuin geneettisillä tekijöillä.

Omia uskomuksia ei kuitenkaan muuteta hetkessä. Vaikka ihminen päättäisikin, että lopetan tämän uskomuksen ja tuon pelon, ja alan uskoa tähän, ei se tapahdu hetkessä, sillä jotkut uskomukset saattavat olla hyvin tiukassa ja syvällä. Mutta ihminen pystyy muuttamaan uskomuksiaan varmasti. Tiedostaminen ja omien voimavarojen näkeminen on ensimmäinen askel. Oma halu ja innostus niiden käyttöön on toinen askel, ja jos näitä löytyy niin muutos on varma.


Mihin sidot energiaasi?

Yksi näkökulma mielen vaikutuksesta terveyteen liittyy ihmisen henkilökohtaiseen voimaan tai energiaan. Amerikan intiaaneilla on ollut seuraavanlainen uskomus ja tapa. Jos henkilö on heikko, saamaton tai sairas, on hänen henkensä jossain muualla kuin kehossa. Niinpä henkilön on kutsuttava henkensä takaisin niin kauan että elinvoima kehoon palaa ja ihminen pystyy käyttämään täyttä potentiaaliaan ryhmässä. Henkeä on kutsuttu erilasissa sereminioissa ja riiteissä. Tässä tavassa on mielestäni paljon viisautta.


kuva: Alex Grey

Nykyään ihmiset sitovat energiaansa(tässä voisi käyttää sanana vaikka henkeä, elinvoimaa tms.) erilaisiin asioihin kuten rahaan, ulkonäköön, johonkin ihmiseen, harrastukseen, johonkin tavotteeseen, hyvin erilaisiin asioihin. Otetaan esimerkkinä ihminen jolla on menestyvä yritys. Hänellä on paljon rahaa, innostusta ja hän on menestynyt. Yhtäkkiä yritys menee konkurssiin ja mies menettää suurimman osan omaisuudestaan. Mies masentuu ja sairastuu. Mies menetti asian, johon hän oli sitonut energiansa ja menetti yrityksen mukana myös energiansa. Suurin osa meistä on sitonut jonkin verran, paljon tai vähän energiaa rahaan. Kenellä on palkkapäivänä todella hyvä fiilis, hymy herkässä? Entä millainen on olotila kun rahaa on tilillä euro? Entä ihmissuhde. Onko elämänvoimasi riippuvainen siitä ihmissuhteesta jossa olet? Entä jos ihmissuhde päättyy, aiheuttaako se sinulle oireita? On hyvä tiedostaa, mihin on sitonut omaa energiaansa ja opetella kutsumaan omaa energiaa luokseen(vaikka meditaation, musiikin tai minkä tahansa voimaannuttavan tekemisen avulla), jos on tunne että on kirjaimellisesti loppuun palanut. Uskon, että näitä asioita tullaan tiedostamaan myös koululääketieteen puolella yhä enemmän tulevaisuudessa, ja mielen voimavaroja aletaan hyödyntämään osana kokonaisvaltaista ihmisen hoitoa, enkä usko että nämä jutut jäävät vain huuhaaksi tai vaihtoehtoislääketieteen piiriin, sillä tiede tekee koko ajan enemmän uusia havaintoja esim. meditaation hyödyistä ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista(vrt. pelkkä lääkehoito--oireet sammutetaan mutta syy jää).

Harjoituksia

Tässä muutamia harjoituksia, joilla voi kehittää omia voimavarojaan ja saada elinvoimaa.

-Meditaatio! (Tästä olen kirjoitellut aiemminkin)
-Mielikuvaharjoitukset. Jos sinulla on sairaus, voit esim. meditaation yhteydessä tai sen lisäksi visualisoida kehoasi terveeksi, paranemaan kyseisestä sairaudesta. Mitä voimakkaampi mielikuva, sitä voimakkaampi vaikutus. Jos harrastat tanssia tai mitä tahansa, jossa haluat kehittyä, visualisoi itsesi tekemässä sitä. Laita vaikka hyvää musiikkia soimaan ja kuvittele itsesi kävelemään käsilläsi. Kuvittele itsesi terveeksi, elinvoimaiseksi, juoksemassa gepardin kanssa kilpaa, uimassa delfiinien kanssa meressä tai mitä ikinä keksit! Mielessäsi sinulla ei ole rajoituksia! Tai liikuntasuoritusta tehdessäsi, kuvittele olevasi maailman vahvin mies/nainen, ole kiitollinen että sinulla on niin upea keho jonka kanssa voi liikkua ja tehdä asioita. Testaa erilaisia mielikuvaharjoituksia ja valitse luontevin itsellesi. Yleensä kun mielikuvituksen päästää valloilleen, se alkaa elää itsestään(ja tämä ei kehitä pelkästään kehoasi vaan myös luovuus lisääntyy). Monet huippu-urheilijat käyttävät mielikuvaharjoittelua, sillä keho oppii mielikuvien kautta yhtä hyvin kuin jos harjoittelisit oikeasti.
-Luo yhteys kehoosi! Yksinkertainen kehonkuunteluharjoitus. Voi tehdä esim meditaation yhteydessä tai erikseen. Ole kehossasi, sano aluksi mielessäsi että olen kehoni kanssa yhteistyössä, tunnustele kehon tuntemuksia, kunnioita kehoasi ja ole tietoinen sen viesteistä. Tunne hienoinen virtaus mikä kehossasi käy. Päätä, että kehosi toimii hienosti ja annat sen parantaa itseään, et ole esteenä sen työskentelylle. Päätä, että autat kehoasi ja toimit sen kanssa yhteistyössä, et sitä vastaan.
-Tarkkaile tunteitasi, huomaa, milloin alat tukahduttamaan tunteitasi ja kokeile miltä tuntuu antaa tunteiden tulla niin, että katsot tunnetta ja olet sen kanssa ja hyväksyt sen. Itke, naura, vapaudu.
-Tee kaikkea mielekästä ja nauti!

Lopuksi

Vaikka mielen vaikutus terveyteen on ilmeinen ja voimakas, niin se ei silti tarkoita sitä että haa, nyt voin syödä ja juoda mitä tahansa ja vetää vaikka huumeita, kun vaan uskon niin pysyn täysin terveenä.. se ei ole ihan niin yksinkertaista;) muistetaan että kyse on kokonaisuudesta. Tasapainosta, johon kuuluu kaikki palikat, käsittelin tässä vaan yhtä.

pieni Satori

Tuli jännä tunne, tuossa taannoin. Onko se nyt sitten "satori", sellainen pieni pysäyttävä oivallus joka vie jonnekin mielen taakse. Kaikki varmaan välillä kokevat sellaisia.

Olin meditoimassa. Mulla on kehotietoisuus meditoinnin myötä kasvanut tosi paljon, ja nautin kehossa olosta. Tunnen kun joku virtaa, elämänvoima, elämä, energia. Se ikäänkuin kohisee, sihisee, tuntuu miellyttävältä. No jokatapauksessa. Yhtäkkiä päähän tuli kysymys: missä minä olen? Joogatunneilla olen kuullut puhuttavan katselijasta silmien takana. Monesti sitä ikäänkuin mieltää itsensä jonnekin pään seudulle, silmien taakse. Sitten kun rupeaa miettimään niin mitä siellä silmien takana on, jotain silmälihaksia, aivot ja jotain muuta sälää. Mutta kuka sieltä katselee? Ja kun sitten tuntee sen kihinän koko kropassa, sen elämän virtauksen. Ja päähän tulee tuollainen kysymys. Niin jotenkin oivaltaa .. jotain... tuli tunne että mikä minä olen... sitä irtaantui hetkeksi siitä "valeminästä" joka luulen olevani, ja koki selkeän hetken, tyhjyyden hetken joka tuntui syvältä, putoavalta, elämältä. Tuntui siltä että en ole mitään. Minua ei ole. Mutta se oli vapauttavaa, helpottavaa. Kuvaus on nyt hieman laimea, koska kokemus on jossain ihan muualla kuin sanoissa.

Zen-buddhalaisuudessa käytetään paljon tällaisia kysymyksiä joihin ei ole vastauksia, havahduttamaan oppilaita. Joku päänsisäinen zen-munkki taisi mulla olla... vierailulla... ;)

Kansas- Miracles Out of Nowhere

"Here I am just waiting for a sign
Asking questions, learning all the time
It's always here, it's always there
It's just love, and miracles out of nowhere"

Anna olla

Miksi toinen tunnetila on parempi kuin toinen? Miksi pitäisi tavoitella jotain?

Mitä minä tavoittelen toisista ihmisistä? Haluanko heiltä jotain?

Työ. Onko kehittävämpää olla työssä, jossa rakastaa tekemäänsä työtä, vai työssä joka on raskasta, vaativaa ja kenties jopa pitkästyttävää?

Ei ole yhtä tietä. Ei ole oikeaa vastausta.

Elämäntehtäväni on edelleenkin olla tässä ja nyt läsnä, mutta tarkemmin ajateltuna olen sitä koko ajan, oli mieleni missä hyvänsä. .

Vaikeaa on olla läsnä kun on stressaavassa tilanteessa, kun on hankalien ihmisten seurassa tai kun oma mieli on hankala. Ja jos tuntuu vaikealta, voi oppia sillä jos tuntuisi helpolta, osaisi asian jo. Voi treenata. Voi kehittyä. Voi olla kiitollinen. Miksi siis välttää hankalia tilanteita tai ihmisiä?
Jos joku uusi opettelemani asia tuntuu vaikealta, voin todeta että onpa vaikeaa.. mutta koska harjoittelen, kehityn. Muutaman kerran jälkeen se tuntuu jo helpommalta. Tai sadan kerran.

Mutta .. tärkeä on myös tiedostaa se, kuinka mieli tarinoi ihmisistä ja tilanteista.. kuinka tämä tilanne tai ihminen on hyödyllinen itselleni, tarvitsen hänen kaltaisiaan enemmän ympärilleni, häntä minun pitäisi vältellä, häntä en jaksa kuunnella, hän saa minut huonolle tuulelle, hän saa minut aina nauramaan, hän on innostava ja hauska, hänestä välittyy "negatiivista energiaa" ;) . Voisiko ihmistä tai tilannetta kohdata ilman tällaista jorinaa? Hyväksyä ihmiset ja antaa jokaiselle tilaa olla?

En tiedä onko tällä tekstillä mitään punaista lankaa, tää on nyt ihan ajatusten virtaa. Jotain sellaista kai pyörii mielessäni että elämä on yhtä isoa retriittiä. Jos haluaa päästä helpolla, se on kai hyvä pyrkiä pelkästään nautinnollisiin tilanteisiin(kuten joku joogaleiri?ulkomaanmatka?maaseudun rauha?), hakeutua innostavien ihmisten seuraan ja tehdä vaan kaikkea kivaa. Haastavampaa on opetella irrottautumaan riippuvuudesta tapahtumiin, tilanteisiin ja ihmisiin ja löytämään oleminen ja rauha kaikesta. Silloin voi ristiriitaista kyllä täydemmin myös iloita ja nauttia asioista kun ei odota maailmalta mitään. Antautuminen...

Ei mitään tekemistä

Olen mietiskellyt viime aikoina, että nykyisin ihmisen elämään ei oikein meinaa mahtua tarpeeksi tyhjyyttä. Sitä taidokkaasti täyttää kaikki tyhjät kohdat jollain.. internet;facebook;telkkari;puhelin;kodin askareet tai joku muu. Ja jos ei ole mahdollisuutta tehdä mitään, saattaa tuntea itsensä jopa hyödyttömäksi.

Lapsena muistan välillä kun ei ollut mitään tekemistä. Silloin vaan norkoili jossain, katseli ikkunasta ulos ja vain oli. Sitten taas keksi jonkun idean ja alkoi leikkimään jotain. Onko nykyään sellainen ajatus, että lapsillekin olisi pakko olla koko ajan virikkeitä? Tuleeko esim. vanhemmille syyllinen olo, jos lapsella ei ole joka päivä jotain harrastusta, miljoonaa mahdollisuutta ja yllinkyllin tavaraa? Entisenä päiväkodintätinä voin todeta, että päiväkodissakin joskus(tai hyvin useinkin) tekeminen ja suorittaminen korvasivat aidon läsnäolon, ja laadukkaan, rauhallisen puuhailun ja maailman ihmettelyn. Jos lapsi tulee sanomaan "ei ole tekemistä", tykkään vastata siihen että ei se mitään, ei ole pakko tehdä yhtään mitään. Inspiraatio tulee juuri tyhjyydestä. Kun ei pakonomaisesti täytä mieltänsä ulkopuolisilla ärsykkeillä ja hukuttaudu tyhjiin virikkeisiin, avautuu tilaa uudelle, luovalle energialle.

Tekemisessä ei ole mitään vikaa. Mutta pakonomaisessa tekemisessä on jotain, mikä tukahduttaa louovuutta, iloa ja inspiraatiota. Kun muistaa pysähtyä, hengittää, tiedostaa, ja vaikka laittaa tietokoneen/telkkarin kiinni ja vain hyväksyä tämä hetki ja nauttia tyhjistä kohdista elämässään, tulee tekemisestäkin paljon antoisampaa.

Kohdataan tyhjyys yhä uudestaan, tyhjyys on aina läsnä, tyhjyyden voi kohdata täysin tietoisena ja joka hetki on tuore ;; vastustusta saattaa tulla, ajatuksia ja tylsistymistä saattaa tulla, otetaan vastaan kaikki ja opetellaan nauttimaan tyhjyydestä ja huomaamaan siihen sisältyvä valtava voima!