Ajattelin nyt vielä jakaa Tolteekki-intiaanien viisautta. Nämä rukoukset on kopsattu nyt törkeästi suoraan Don Miguel Ruizin kirjasta Rakkauden taito, ihan pikkusen lyhennelty jostain kohtaa.
"
Rukous tietoisuudelle
Pyydän sinua, maailmankaikkeuden luoja, avaamaan sydämeni ja silmäni, jotta voisin nauttia kaikesta luomastasi ja elää ikuisessa rakkaudessa kanssasi. Auta minua näkemään sinut kaikessa, minkä kuulen, näen, tunnen ja aistin. Anna minun nähdä maailma rakkauden silmin, jotta löytäisin sinut kaikkialta ja näkisin sinut kaikessa luomassasi. Anna minun nähdä sinut jokaisessa kehoni solussa, jokaisessa tunteessani, jokaisessa unessani, jokaisessa kukassa, jokaisessa kohtaamassani ihmisessä. Et voi kätkeä itseäsi minulta, sillä olet kaikkialla ja minä olen yhtä kanssasi. Anna minun olla tietoinen tästä totuudesta.
Anna minun tiedostaa voimani luoda taivaan uni, jossa kaikki on mahdollista. Auta minua käyttämään mielikuvitustani ohjatessani untani, luomustani, jotta voisin elää ilman pelkoa, vihaa, mustasukkaisuutta ja kateutta. Johdata minua valollasi ja anna minun tänään löytää etsimäni rakkaus ja onni.
Anna tämän päivän muuttaa elämäni: anna kaikkien tekojeni ja sanojeni perustua rakkauteen. Auta minua olemaan kaltaisesi, rakastamaan ja jakamaan laillasi ja luomaan mestariteoksia, jotka ovat kauniita ja rakkauden täyttämiä. Anna minun tästä päivästä lähtien ilmentää rakkauteni voimaa yhä enemmän, jotta voisin luoda mestariteosta - omaa elämääni.
Ilmaisen sinulle tänään rakkauttani ja kiitollisuuttani, koska olet antanut minulle elämän. Aamen.
Rukous itsensä rakastamiselle
Pyydän sinua tänään, maailmankaikkeuden luoja, auttamaan minua rakastamaan itseäni juuri sellaisena kuin olen. Auta minua hyväksymään mieleni sellaisena kuin se on, kaikkine tunteineen sekä kaikki toiveeni ja unelmani, persoonallisuuteni ja yksilöllinen olemukseni. Auta minua rakastamaan kehoani juuri sellaisena kuin se on, näkemään sen kauneus ja täydellisyys. Anna minun rakastaa itseäni niin suuresti, etten enää koskaan torju itseäni tai asetu onneni, vapauteni enkä rakkauteni tielle.
Anna jokaisen tekoni, reaktioni, ajatukseni ja tunteeni tästä lähin perustua rakkauteen. Auta minua rakastamaan itseäni niin paljon, että koko elämäni uni muuttuu pelosta ja ristiriidasta rakkauden ja ilon ilmentymäksi. Anna rakkauteni olla niin voimakasta, että se tuhoaa kaikki ne valheet, jotka minut on ohjelmoitu uskomaan; etten ole tarpeeksi hyvä, vahva, älykäs tai kyvykäs. Anna minun rakastaa itseäni niin suuresti, ettei minun enää tarvitse elää muiden ihmisten näkemysten mukaan. Anna minun luottaa itseeni ja arvostelukykyyni. Kun rakastan itseäni, uskallan ottaa vastuun elämästäni ja ratkaista eteeni tulevat ongelmat. Anna minun toteuttaa toiveeni rakkauteni voimalla.
Anna minun tästä päivästä lähtien rakastaa itseäni niin paljon, etten enää koskaan luo tilanteita, jotka ovat itseäni vastaan. Voin elää elämääni luontevasti omana itsenäni sen sijaan, että yrittäisin esittää jotain muuta toisten hyväksynnän saadakseni. En enää tarvitse muiden hyväksyntää tai kehuja, sillä tiedän kuka olen. Anna rakkauteni saada minut nauttimaan näkemästäni joka kerran kun katson peiliin. Anna hymyn loistaa kasvoillani ja vahvistaa sisäistä ja ulkoista kauneuttani. Auta minua tuntemaan niin suurta rakkautta itseäni kohtaan, että nautin aina omasta itsestäni.
Anna minun rakastaa itseäni ilman tuomitsemista, sillä tuomitseminen saa minut kadottamaan rakkautesi. Vahvista tahtoani. Puhdista mieleni myrkyllisistä tunteista ja itsesyytöksistä, jotta voisin elää rauhassa ja rakkaudessa.
Anna itseäni kohtaan tuntemani rakkauden muuttaa elämäni uni. Anna tämän uuden sydämessäni olevan voiman muuttaa jokainen ihmissuhteeni, alkaen suhteesta omaan itseeni. Auta minua vapautumaan kaikista ristiriidoista. Anna minun viettää iloisena aikaani rakkaimpieni kanssa ja antaa heille anteeksi kaikki kokemani vääryydet. Auta minua rakastamaan itseäni niin paljon, että voin antaa kaikille anteeksi kaiken.
Anna minulle rohkeutta rakastaa perhettäni ja ystäviäni täysin ehdoitta ja muuttaa ihmissuhteeni ihaniksi ja rakastaviksi. Auta minua luomaan kanssakäymisen tapoja, jotta minun ei enää tarvitsisi käydä valtataisteluja toisten kanssa, olla voittaja tai häviäjä. Anna minun pyrkiä kohti rakkautta, iloa ja sopusointua.
Anna suhteeni perheeseeni ja ystäviini perustua kunnioitukseen ja iloon, jottei minun enää tarvitsisi sanella heille, miten ajatella ja käyttäytyä. Anna minun nauttia suurenmoisesta rakkaussuhteesta. Anna minun tuntea iloa jokaisesta hetkestä, jonka jaan kumppanini kanssa. Auta minua hyväksymään muut juuri sellaisina kuin he ovat.
Tämä päivä on uusi alku. Auta minua aloittamaan elämäni alusta itseni rakastamisen voimalla. Auta minua nauttimaan elämästä, ihmissuhteistani, kokemaan uutta, ottamaan riskejä, elämään ja uskaltamaan ilmaista rakkauttani. Anna minun avata sydämeni rakkaudelle, joka on synnyinoikeuteni. Auta minua tulemaan kiitollisuuden, anteliaisuuden ja rakkauden mestariksi, jotta voisin nauttia kaikesta luomastasi aina ja iänkaikkiaan. Aamen. "
Eikös muuten kohta ole ystävänpäivä..?
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
tiistai 1. helmikuuta 2011
Kehon rakastaminen
Edellisessä tekstissä kirjoitin itsensä rakastamisesta. Tässä muutamia vinkkejä ja harjoituksia aiheeseen liittyen, pääasiassa kehoon. Näistä jutuista on osa Don Miguel Ruizin kirjasta Rakkauden taito, osa on omia ajatuksiani ja pohdintojani.
Ensinnäkin, olet JUMALA. Kaikki me olemme Jumalia ja Jumalattaria.. Monellakin tasolla. Yksi näkökulma on seuraava: oletko koskaan tullut ajatelleeksi että jokainen solusi on elävä olento. Elävä pikkuinen organismi, joka kommunikoi toisten solujen kanssa, syö ja nukkuu. Kehosi koostuu miljoonista pienistä elävistä olennoista, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään(kyllä, niin kuin Olipa kerran elämässä). Näille otuksille sinä olet Jumala. Kuinka kohtelet valtakuntaasi? Onko solujesi maaperä ravinteikasta, ravitsetko solujasi? Rakastatko jokaista soluasi? Inhoatko kenties jotain osaa kehostasi, vai voitko rakastaa joka ainoaa kohtaa ruumiistasi? Kehosi vastaa rakkauteesi. Se vastaa myös vihaasi ja inhoosi. Voit itse päättää kuinka suhtaudut siihen.
Kehonrakastamisharjoituksia
Hoida kehoa, kuin hoitaisit esim. lemmikkieläintäsi. Ole sille hellä, lähetä sille rakastavia ajatuksia ja mielikuvia. Ole kiitollinen. Esimerkiksi aamulla herätessä ja illalla käydessä nukkumaan, tunne koko kehosi päästä varpaisiin ja tunne rakkautta ja hellyyttä olemustasi kohtaan.
Peseytyessäsi, pese kehoasi kuin pesisit omaa lastasi. Nautiskele olostasi omassa kehossasi.
Syödessäsi, ajattele antavasi ravintoa soluillesi ja kehollesi. Kiinnitä huomiota kehon tuntemuksiin ja siihen, miten mieli usein yrittää johdattaa sinua kauemmas kehostasi, olemme valitettavan usein vieraantuneet kehostamme. Esimerkiksi syömme usein ahmien, seuraavaa suupalaa miettien ja jatkamme syömistä vaikka keho olisi kylläinen. Mieli on monesti nälkäinen koko ajan. (Tarkkaileppa joskus kun pieni lapsi syö. Ihailen monesti miten lapset syövät hitaasti, nautiskellen, ehkä hieman sottaavat, mutta aistivat ruokaa ihan kokonaisvaltaisesti, ilman kiirettä. Aikuiset sitten koittavat hoputtaa..Syö reippaasti! Pisteleppä nyt! ;) ) Syö rauhallisesti, pureskele huolellisesti ja nauti jokaisesta suupalasta(miksi tämä on niin vaikeaa??). Tiedosta, että mielen tarpeet eivät ole (aina) sama asia kuin kehon tarpeet. Älä ota tosissasi kaikkia mielesi kommervenkkejä, kuten minä haluaisin taas ruokaa, en ole tyytyväinen, olen tylsistynyt jne. Mieli voi olla joskus vähän huvittava ja vaativainen.
Liikuta kehoasi ja nauti siitä! Älä aseta vaatimuksia, vaan leiki kehollasi ja tee sillä kaikkea sellaistä mitä sillä pystyy tekemään sen rajoja kunnioittaen. Tanssi, juokse, harrasta vaikka karatea tai mikä vaan tuntuu hauskalta ja mukavalta. Keho on tehty liikkumaan ja solut oikein hykertelevät ilosta kun niitä ravistellaan. Liika repiminen ja stressi ei kuitenkaan ole soluista kovinkaan kivaa.
(Eräällä joogatunnilla oli harjoitus, jossa omille isovarpaille annettiin suukko. Se oli aika hauskaa!)
Toimi kehosi kanssa yhteistyössä, älä sitä vastaan. Hyväksy kehosi kivut ja "epätäydellisyydet"(oikeasti kehosi on täydellinen sellaisena kuin se on juuri nyt), ja kuuntele sen viestejä. Ole herkkä. Ole mahdollisimman usein läsnä kehossasi, hengitä tiedostaen ja syvään. Muista, että kehosi on paljon viisaampi kuin mielesi(mietippä vaikka ruoansulatusjärjestelmää..). Kunnioita ja kuuntele sitä! Monesti kehon viestejä turrutetaan vaikka särkylääkkeillä tai kahvilla. Jos olet väsynyt tai stressaantunut, pysähdy. Keho ei toimi stressissä kunnolla.
On ihmeellistä elää ruumiissa, joka on niin monimutkainen ja toimii 24 tuntia vuorokaudessa, ja minulla ei ole hajuakaan kuinka se suoriutuu ja mitä kaikkea siinä tapahtuu. Miksen voisi toimia yhteistyössä sen kanssa, kunnioittaen sen omaa rytmiä.. kehoni on oikeasti pyhä, kaikkien kehot ovat temppeleitä.
Mielellämme on joskus tapana sättiä kehoamme. Päätetään, että sellainen loppuu nyt! Keho on eri elämänvaiheissa eri näköinen, mutta aina täydellinen! Mielellämme on omat harhakäsityksemme siitä millainen kehomme pitäisi tai ei pitäisi olla. Tiedostakaamme että se on yksi iso harhakäsitys.
Vielä yksi homma. Jos tiedät, että olet kaunis ja täydellinen joka elämänvaiheessa, et tarvitse kenenkään todisteluita asiasta. Jos joku sanoo sinulle että olet kaunis, voit sanoa että kiitos, tiedän sen. Jos joku sanoo sinulle, että et ole kaunis, voit sanoa että vai niin. Kumpikaan kommentti ei liikauta sinua, jos itse rakastat itseäsi ja olemustasi. Tällöin sinun ei myöskään tarvitse arvostella muita vaan kunnioitat jokaista ja näet kauneuden kaikissa. Voit myös antaa toisten olla sellaisia kuin ovat etkä kaipaa toisilta pönkitystä minäkäsityksellesi. Sama juttu minkä tahansa muun asian kanssa. Jos arvostat itseäsi, et kaipaa muiden arvostusta.
Ensinnäkin, olet JUMALA. Kaikki me olemme Jumalia ja Jumalattaria.. Monellakin tasolla. Yksi näkökulma on seuraava: oletko koskaan tullut ajatelleeksi että jokainen solusi on elävä olento. Elävä pikkuinen organismi, joka kommunikoi toisten solujen kanssa, syö ja nukkuu. Kehosi koostuu miljoonista pienistä elävistä olennoista, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään(kyllä, niin kuin Olipa kerran elämässä). Näille otuksille sinä olet Jumala. Kuinka kohtelet valtakuntaasi? Onko solujesi maaperä ravinteikasta, ravitsetko solujasi? Rakastatko jokaista soluasi? Inhoatko kenties jotain osaa kehostasi, vai voitko rakastaa joka ainoaa kohtaa ruumiistasi? Kehosi vastaa rakkauteesi. Se vastaa myös vihaasi ja inhoosi. Voit itse päättää kuinka suhtaudut siihen.
Kehonrakastamisharjoituksia
Hoida kehoa, kuin hoitaisit esim. lemmikkieläintäsi. Ole sille hellä, lähetä sille rakastavia ajatuksia ja mielikuvia. Ole kiitollinen. Esimerkiksi aamulla herätessä ja illalla käydessä nukkumaan, tunne koko kehosi päästä varpaisiin ja tunne rakkautta ja hellyyttä olemustasi kohtaan.
Peseytyessäsi, pese kehoasi kuin pesisit omaa lastasi. Nautiskele olostasi omassa kehossasi.
Syödessäsi, ajattele antavasi ravintoa soluillesi ja kehollesi. Kiinnitä huomiota kehon tuntemuksiin ja siihen, miten mieli usein yrittää johdattaa sinua kauemmas kehostasi, olemme valitettavan usein vieraantuneet kehostamme. Esimerkiksi syömme usein ahmien, seuraavaa suupalaa miettien ja jatkamme syömistä vaikka keho olisi kylläinen. Mieli on monesti nälkäinen koko ajan. (Tarkkaileppa joskus kun pieni lapsi syö. Ihailen monesti miten lapset syövät hitaasti, nautiskellen, ehkä hieman sottaavat, mutta aistivat ruokaa ihan kokonaisvaltaisesti, ilman kiirettä. Aikuiset sitten koittavat hoputtaa..Syö reippaasti! Pisteleppä nyt! ;) ) Syö rauhallisesti, pureskele huolellisesti ja nauti jokaisesta suupalasta(miksi tämä on niin vaikeaa??). Tiedosta, että mielen tarpeet eivät ole (aina) sama asia kuin kehon tarpeet. Älä ota tosissasi kaikkia mielesi kommervenkkejä, kuten minä haluaisin taas ruokaa, en ole tyytyväinen, olen tylsistynyt jne. Mieli voi olla joskus vähän huvittava ja vaativainen.
Liikuta kehoasi ja nauti siitä! Älä aseta vaatimuksia, vaan leiki kehollasi ja tee sillä kaikkea sellaistä mitä sillä pystyy tekemään sen rajoja kunnioittaen. Tanssi, juokse, harrasta vaikka karatea tai mikä vaan tuntuu hauskalta ja mukavalta. Keho on tehty liikkumaan ja solut oikein hykertelevät ilosta kun niitä ravistellaan. Liika repiminen ja stressi ei kuitenkaan ole soluista kovinkaan kivaa.
(Eräällä joogatunnilla oli harjoitus, jossa omille isovarpaille annettiin suukko. Se oli aika hauskaa!)
Toimi kehosi kanssa yhteistyössä, älä sitä vastaan. Hyväksy kehosi kivut ja "epätäydellisyydet"(oikeasti kehosi on täydellinen sellaisena kuin se on juuri nyt), ja kuuntele sen viestejä. Ole herkkä. Ole mahdollisimman usein läsnä kehossasi, hengitä tiedostaen ja syvään. Muista, että kehosi on paljon viisaampi kuin mielesi(mietippä vaikka ruoansulatusjärjestelmää..). Kunnioita ja kuuntele sitä! Monesti kehon viestejä turrutetaan vaikka särkylääkkeillä tai kahvilla. Jos olet väsynyt tai stressaantunut, pysähdy. Keho ei toimi stressissä kunnolla.
On ihmeellistä elää ruumiissa, joka on niin monimutkainen ja toimii 24 tuntia vuorokaudessa, ja minulla ei ole hajuakaan kuinka se suoriutuu ja mitä kaikkea siinä tapahtuu. Miksen voisi toimia yhteistyössä sen kanssa, kunnioittaen sen omaa rytmiä.. kehoni on oikeasti pyhä, kaikkien kehot ovat temppeleitä.
Mielellämme on joskus tapana sättiä kehoamme. Päätetään, että sellainen loppuu nyt! Keho on eri elämänvaiheissa eri näköinen, mutta aina täydellinen! Mielellämme on omat harhakäsityksemme siitä millainen kehomme pitäisi tai ei pitäisi olla. Tiedostakaamme että se on yksi iso harhakäsitys.
Vielä yksi homma. Jos tiedät, että olet kaunis ja täydellinen joka elämänvaiheessa, et tarvitse kenenkään todisteluita asiasta. Jos joku sanoo sinulle että olet kaunis, voit sanoa että kiitos, tiedän sen. Jos joku sanoo sinulle, että et ole kaunis, voit sanoa että vai niin. Kumpikaan kommentti ei liikauta sinua, jos itse rakastat itseäsi ja olemustasi. Tällöin sinun ei myöskään tarvitse arvostella muita vaan kunnioitat jokaista ja näet kauneuden kaikissa. Voit myös antaa toisten olla sellaisia kuin ovat etkä kaipaa toisilta pönkitystä minäkäsityksellesi. Sama juttu minkä tahansa muun asian kanssa. Jos arvostat itseäsi, et kaipaa muiden arvostusta.
maanantai 31. tammikuuta 2011
Ehtymätön luonnonvara
Ihmiset etsivät, janoavat, halajavat ja kaipaavat sitä. Usein jostain ulkopuolisesta kohteesta kuten toisista ihmisistä. Siitä tullaan riippuvaiseksi. Jos kaksi ihmistä etsivät jotain, mitä kummallakaan "ei ole" jo valmiiksi, kuinka he voisivat antaa toisilleen sitä?
Rakkaus. Mitä jos etsit jotain sellaista mitä sinulla on yltäkylläisyyteen asti, niin että mitä enemmän sitä annat, sitä enemmän sitä saat? Koko ajan lisää ja lisää, niin että se ei voi ikinä loppua. Miksi jotain sellaista pitää etsiä? Hmm. Se on kaiketi jotain harhakuvitelmaa. Että joku ulkopuolinen voisi tarjota rakkautta tarpeisiini. Mutta jos me haluamme jonkun rakastamaan itseämme, onko meidän rakkautemme toista kohtaan silloin pyyteetöntä?
Pyytetön rakkaus
Jos ihmisen sydän on täysin auki, hän rakastaa pyyteettömästi. Silloin rakkauden eteen ei aseteta vaatimuksia. Minä rakastan sinua, JOS... miellytät, teet näin, olet sellainen ja sellainen, jos sinä rakastat minua. Se ei ole rakkautta! Rakkaudella ei ole vaatimuksia. Rakkaus vaan on. Se on jokaisen syvin olemus.
On tervehdyttävää ajatella, että sen sijaan, että haluamme olla rakastettuja, haluammekin rakastaa. Ja sen sijaan, että haluaisimme toiselta jotain, haluammekin antaa.
Pelko
Pyyteettömän rakkauden tukahduttaja on ehdottomasti pelko, aina pelko.. emme uskalla rakastaa koska meillä on harhakuvitelma että voisimme menettää jotain. Usein kuulee puhuttavan että ei kannata olla onnellinen, ei kannata rakastaa ja antaa kaikkeaan, kuitenkin tulee petetyksi ja jätetyksi. Niin, sitä antaa usein toisen vastuulle oman onnensa. Sinä teet minusta onnellisen. Mutta entä jos kuvio olisikin niin, että jokainen olisikin itse vastuussa onnellisuudestaan? Jokaisella olisi rakkautta sisimmässään niin paljon, että siitä riittäisi yllinkyllin kaikille? Silloin ihmissuhteet eivät perustuisi riippuvuuteen - - tarvitsen rakkauttasi - - vaan antamiseen, jakamiseen ja iloon.
Itsen rakastaminen
Kaiken kulmakivi on itsensä rakastaminen. Oman olemuksensa täydellinen hyväksyminen ja kunnioitus, ilo ja kiitollisuus sitä kohtaan. Kuinka sitä voisi avata sydämensä ja rakastaa toisia, jos ei itseään pysty rakastamaan? Usein "pidämme kulissia yllä" ja näytämme muille itsestämme tiettyä, siloteltua kuvaa ja kuitenkin mielemme sättii meitä jatkuvasti, kuinka emme ole tarpeeksi sitä ja tätä ja tuota, emme osaa jne. Rakkaus on kyllä kaiken tämän alla koko ajan, mutta ei oikein pääse loistamaan mielen ehdollistumien alta. Rakkautta pitää harjoitella, ehdollistumia voi alkaa havainnoimaan ja tiedostamaan, ja niistä voi vapautua. Mitä enemmän annamme tilaa rakkaudelle, sitä enemmän se täyttää elämäämme.
Taikakeittiö
Don Miguel Ruizin kirjassa Rakkauden taito on ajtusleikki taikakeittiöstä, joka menee suurinpiirtein näin. Kuvittele, että sinun keittiösi olisi taikakeittiö, jossa olisi aina maailman ravinteikkaampaa ruokaa kaikkiin tarpeisiisi, ja niin paljon, että sitä riittäisi kaikille jotka tulevat luoksesi, ja voisit jakaa sitä vapaasti ilman mitään vaatimuksia toisilta. Ruoka ei koskaan loppuisi vaan kaapit täyttyisivät mitä ihanimmilla ruoilla sitä mukaa kun sieltä otettaisiin jotain. Sitten ovellesi tulisi joku, joka tarjoaa sinulle pizzaa. Hän sanoisi että saat tätä pizzaa minulta, jos olet sellainen kuin haluan sinun olevan. Mitä tekisit? Toisessa tapauksessa kuvitellaan, että sinulla ei ole ruokaa ollenkaan, olet ihan näännyksissä ja joku tulee tarjoamaan pizaansa sillä ehdolla, että hänen vaatimuksiinsa suostutaan. Emme monesti muista, että sydämemme on tosiasiassa taikakeittiö. Rakkautta riittää jokaiselle yllinkyllin. Rakkautta ei tarvitse etsiä, ainoastaan täytyy raivata sen tieltä "muutama" ehdollistuma. Rakkauden kokemus ei myöskään rajoitu pelkästään ihmissuhteisiin, vaan ihan kaikkeen elämään. Rakkautta voi kokea kaupassa käydessä, lenkillä, ihan missä tahansa. Rakkautta voi nähdä mitä pienimmissä tilanteissa. Jos olemme avoimia rakkaudelle, näemme heijastumia siitä joka paikassa - - heijastumia itsestämme.
Liian moni ihminen kärsii rakkauden puutteesta, koska he eivät ole oivaltaneet että jokaisen syvin olemus on puhdas rakkaus. Rakkaus on todella ehtymätön luonnonvara, se ei voi koskaan loppua kesken, sitä ei tarvitse säännöstellä tai pihistellä! Käytetään sitä ihmiset!! Rakkautta kaikille.
Rakkaus. Mitä jos etsit jotain sellaista mitä sinulla on yltäkylläisyyteen asti, niin että mitä enemmän sitä annat, sitä enemmän sitä saat? Koko ajan lisää ja lisää, niin että se ei voi ikinä loppua. Miksi jotain sellaista pitää etsiä? Hmm. Se on kaiketi jotain harhakuvitelmaa. Että joku ulkopuolinen voisi tarjota rakkautta tarpeisiini. Mutta jos me haluamme jonkun rakastamaan itseämme, onko meidän rakkautemme toista kohtaan silloin pyyteetöntä?
Pyytetön rakkaus
Jos ihmisen sydän on täysin auki, hän rakastaa pyyteettömästi. Silloin rakkauden eteen ei aseteta vaatimuksia. Minä rakastan sinua, JOS... miellytät, teet näin, olet sellainen ja sellainen, jos sinä rakastat minua. Se ei ole rakkautta! Rakkaudella ei ole vaatimuksia. Rakkaus vaan on. Se on jokaisen syvin olemus.
On tervehdyttävää ajatella, että sen sijaan, että haluamme olla rakastettuja, haluammekin rakastaa. Ja sen sijaan, että haluaisimme toiselta jotain, haluammekin antaa.
Pelko
Pyyteettömän rakkauden tukahduttaja on ehdottomasti pelko, aina pelko.. emme uskalla rakastaa koska meillä on harhakuvitelma että voisimme menettää jotain. Usein kuulee puhuttavan että ei kannata olla onnellinen, ei kannata rakastaa ja antaa kaikkeaan, kuitenkin tulee petetyksi ja jätetyksi. Niin, sitä antaa usein toisen vastuulle oman onnensa. Sinä teet minusta onnellisen. Mutta entä jos kuvio olisikin niin, että jokainen olisikin itse vastuussa onnellisuudestaan? Jokaisella olisi rakkautta sisimmässään niin paljon, että siitä riittäisi yllinkyllin kaikille? Silloin ihmissuhteet eivät perustuisi riippuvuuteen - - tarvitsen rakkauttasi - - vaan antamiseen, jakamiseen ja iloon.
Itsen rakastaminen
Kaiken kulmakivi on itsensä rakastaminen. Oman olemuksensa täydellinen hyväksyminen ja kunnioitus, ilo ja kiitollisuus sitä kohtaan. Kuinka sitä voisi avata sydämensä ja rakastaa toisia, jos ei itseään pysty rakastamaan? Usein "pidämme kulissia yllä" ja näytämme muille itsestämme tiettyä, siloteltua kuvaa ja kuitenkin mielemme sättii meitä jatkuvasti, kuinka emme ole tarpeeksi sitä ja tätä ja tuota, emme osaa jne. Rakkaus on kyllä kaiken tämän alla koko ajan, mutta ei oikein pääse loistamaan mielen ehdollistumien alta. Rakkautta pitää harjoitella, ehdollistumia voi alkaa havainnoimaan ja tiedostamaan, ja niistä voi vapautua. Mitä enemmän annamme tilaa rakkaudelle, sitä enemmän se täyttää elämäämme.
Taikakeittiö
Don Miguel Ruizin kirjassa Rakkauden taito on ajtusleikki taikakeittiöstä, joka menee suurinpiirtein näin. Kuvittele, että sinun keittiösi olisi taikakeittiö, jossa olisi aina maailman ravinteikkaampaa ruokaa kaikkiin tarpeisiisi, ja niin paljon, että sitä riittäisi kaikille jotka tulevat luoksesi, ja voisit jakaa sitä vapaasti ilman mitään vaatimuksia toisilta. Ruoka ei koskaan loppuisi vaan kaapit täyttyisivät mitä ihanimmilla ruoilla sitä mukaa kun sieltä otettaisiin jotain. Sitten ovellesi tulisi joku, joka tarjoaa sinulle pizzaa. Hän sanoisi että saat tätä pizzaa minulta, jos olet sellainen kuin haluan sinun olevan. Mitä tekisit? Toisessa tapauksessa kuvitellaan, että sinulla ei ole ruokaa ollenkaan, olet ihan näännyksissä ja joku tulee tarjoamaan pizaansa sillä ehdolla, että hänen vaatimuksiinsa suostutaan. Emme monesti muista, että sydämemme on tosiasiassa taikakeittiö. Rakkautta riittää jokaiselle yllinkyllin. Rakkautta ei tarvitse etsiä, ainoastaan täytyy raivata sen tieltä "muutama" ehdollistuma. Rakkauden kokemus ei myöskään rajoitu pelkästään ihmissuhteisiin, vaan ihan kaikkeen elämään. Rakkautta voi kokea kaupassa käydessä, lenkillä, ihan missä tahansa. Rakkautta voi nähdä mitä pienimmissä tilanteissa. Jos olemme avoimia rakkaudelle, näemme heijastumia siitä joka paikassa - - heijastumia itsestämme.
Liian moni ihminen kärsii rakkauden puutteesta, koska he eivät ole oivaltaneet että jokaisen syvin olemus on puhdas rakkaus. Rakkaus on todella ehtymätön luonnonvara, se ei voi koskaan loppua kesken, sitä ei tarvitse säännöstellä tai pihistellä! Käytetään sitä ihmiset!! Rakkautta kaikille.
keskiviikko 19. tammikuuta 2011
Hammaslääkäri
Kävin tänään viisaudenhampaitten poistossa(nyt oon hamsteri). Onneksi en kuulu niihin ihmisiin, jotka kammoavat hammaslääkärissä käyntiä. Mutta ei se mukavaakaan ole.
Ajatella, jos hammaslääkärin vastaanotolla radio novan sijasta soitettaisiin jotain todella rentouttavaa musiikkia. Ajatella jos huoneessa tuoksuisi joku aromaterapeuttinen rauhoittava tuoksu, vaikka mieto laventeli.
Hammaslääkäri oli mukava ja asiantuntava mies. Selosti hyvin mitä oli tekemässä, ja ennen toimenpidettäkin kertoi erityisen tarkkaan, että alaviisurini juuri näyttää olevan 90 asteen kulmassa joten sitä joutuu vääntelemään ja kääntelemään ja poraamaan ja pilkkomaan että sen saisi irti. Gulp. Hoitotoimenpiteen aikana lääkäri ja hoitaja juttelivat jotain jostain tärkeistä asioista keskenään. Tämä on hyvin inhimillistä, mutta ajatella, jos lääkäri ja hoitaja pystyisivät olemaan koko ajan täysin läsnä tilanteessa. Olen kiitollinen naishoitajalle, joka muistutteli hengittämään ja kertoi aina kun hammas oli irti. Yritin toimenpiteen aikana kuvitella itseäni valkoiselle hiekkarannalle, ja ajattelin alaviisuria revittäessä että olen valmis päästämään hampaasta irti, hyvästi hammas, hengitin syvään ja kaikkea mahollista.. aika hankalaa se kumminkin oli, onneksi hampaat lähtivät suhteellisen nopeasti.
Pointti taisi olla että olisi mahtavaa jos tulevaisuudessa alettaisiin panostamaan ihan perusterveydenhuollossa kokonaisvaltaisuuteen ja hoidettaisiin mieltä samalla kun kehoa. Olisi siistiä jos lääkärintarkastuksessa käynti voisi olla jollain lailla terapeuttinen ja kokonaisvaltainen kokemus. Sen saa kuitenkin aikaan hyvin pienillä asioilla. :)
Ajatella, jos hammaslääkärin vastaanotolla radio novan sijasta soitettaisiin jotain todella rentouttavaa musiikkia. Ajatella jos huoneessa tuoksuisi joku aromaterapeuttinen rauhoittava tuoksu, vaikka mieto laventeli.
Hammaslääkäri oli mukava ja asiantuntava mies. Selosti hyvin mitä oli tekemässä, ja ennen toimenpidettäkin kertoi erityisen tarkkaan, että alaviisurini juuri näyttää olevan 90 asteen kulmassa joten sitä joutuu vääntelemään ja kääntelemään ja poraamaan ja pilkkomaan että sen saisi irti. Gulp. Hoitotoimenpiteen aikana lääkäri ja hoitaja juttelivat jotain jostain tärkeistä asioista keskenään. Tämä on hyvin inhimillistä, mutta ajatella, jos lääkäri ja hoitaja pystyisivät olemaan koko ajan täysin läsnä tilanteessa. Olen kiitollinen naishoitajalle, joka muistutteli hengittämään ja kertoi aina kun hammas oli irti. Yritin toimenpiteen aikana kuvitella itseäni valkoiselle hiekkarannalle, ja ajattelin alaviisuria revittäessä että olen valmis päästämään hampaasta irti, hyvästi hammas, hengitin syvään ja kaikkea mahollista.. aika hankalaa se kumminkin oli, onneksi hampaat lähtivät suhteellisen nopeasti.
Pointti taisi olla että olisi mahtavaa jos tulevaisuudessa alettaisiin panostamaan ihan perusterveydenhuollossa kokonaisvaltaisuuteen ja hoidettaisiin mieltä samalla kun kehoa. Olisi siistiä jos lääkärintarkastuksessa käynti voisi olla jollain lailla terapeuttinen ja kokonaisvaltainen kokemus. Sen saa kuitenkin aikaan hyvin pienillä asioilla. :)
torstai 13. tammikuuta 2011
Tapahtuvan ja tapahtumattoman tuolla puolen
Tämä on suora lainaus Eckhart Tollen kirjasta Uusi maa. On niin hyvää tekstiä että jaanpas sen ihan suoraan tänne:
"OLEMISEN ILO
Murheellisuus tai kielteisyys on maapallomme vitsaus. Se, mitä saastuminen on ulkoisella tasolla, sitä on kielteisyys sisäisesti. Sitä on kaikkialla, ei vain siellä, missä ihmiset elävät puutteessa. Sitä on jopa enemmän siellä, missä on kaikkea liiaksi asti. Onko tämä yllättävää? Ei. Vauraassa maailmassa esiintyy enemmän muotoon samastumista, sisältöön eksymistä ja egoon juuttumista.
Ihmiset uskovat olevanssa riippuvaisia onnelleen tapahtuvasta eli muodoista. He eivät käsitä, että tapahtuva on epävakainta maailmankaikkeudessa. Se muuttuu jatkuvasti. He pitävät nykyhetkeä jonkin tapahtuman pilaamana tai ajattelevat, että se on vajavainen, kun jotain odotettua ei tapahdukaan. Niinpä heiltä jää huomaamatta elämälle itselleen luontainen syvä täydellisyys, joka on aina ollut ja oleva ja sijaitsee tapahtuvan ja tapahtumattoman tuolla puolen, muodon tuolla puolen. Hyväksy siis vallitseva hetki ja löydä täydellisyys, joka on kaikkia muotoja syvempi ja jota aika ei ole vahingoittanut.
Olemisen riemu, ainoa todellinen onni, ei voi tulla osaksesi muotona, omaisuutena, saavutuksena, ihmisenä tai tapahtumana - ei minään sellaisena, mikä tapahtuu. Ilo ei voi tulla luoksesi - koskaan. Se huokuu sisimpäsi hahmottomasta ulottuvuudesta, tietoisuudesta. Se on yhtä todellisen minuutesi kanssa. "
Jos teksti kolahti, kannattaa lukea koko kirja!
"OLEMISEN ILO
Murheellisuus tai kielteisyys on maapallomme vitsaus. Se, mitä saastuminen on ulkoisella tasolla, sitä on kielteisyys sisäisesti. Sitä on kaikkialla, ei vain siellä, missä ihmiset elävät puutteessa. Sitä on jopa enemmän siellä, missä on kaikkea liiaksi asti. Onko tämä yllättävää? Ei. Vauraassa maailmassa esiintyy enemmän muotoon samastumista, sisältöön eksymistä ja egoon juuttumista.
Ihmiset uskovat olevanssa riippuvaisia onnelleen tapahtuvasta eli muodoista. He eivät käsitä, että tapahtuva on epävakainta maailmankaikkeudessa. Se muuttuu jatkuvasti. He pitävät nykyhetkeä jonkin tapahtuman pilaamana tai ajattelevat, että se on vajavainen, kun jotain odotettua ei tapahdukaan. Niinpä heiltä jää huomaamatta elämälle itselleen luontainen syvä täydellisyys, joka on aina ollut ja oleva ja sijaitsee tapahtuvan ja tapahtumattoman tuolla puolen, muodon tuolla puolen. Hyväksy siis vallitseva hetki ja löydä täydellisyys, joka on kaikkia muotoja syvempi ja jota aika ei ole vahingoittanut.
Olemisen riemu, ainoa todellinen onni, ei voi tulla osaksesi muotona, omaisuutena, saavutuksena, ihmisenä tai tapahtumana - ei minään sellaisena, mikä tapahtuu. Ilo ei voi tulla luoksesi - koskaan. Se huokuu sisimpäsi hahmottomasta ulottuvuudesta, tietoisuudesta. Se on yhtä todellisen minuutesi kanssa. "
Jos teksti kolahti, kannattaa lukea koko kirja!
lauantai 8. tammikuuta 2011
tiistai 4. tammikuuta 2011
Peili
Tämä asia tulee aina vaan uudestaan opittavaksi meikäläiselle. Asia vaan on niin, että ne asiat, jotka asioissa, tilanteissa tai toisissa ihmisissä herättävät eniten minussa tunteita, ovat minun omia piirteitäni. Se, mihin toisissa kiinnitän huomioni, peilaa omia puoliani.
Ihmisen olemus ei ole mitenkään yksinkrtainen tai mustavalkoinen. Ei ole mitään tietynlaista ihmistä, joka olisi tällainen ja tuollainen. Ihmisessä sen sijaan on tuhansia erilaisia puolia, jotka ilmenevät eri tilanteissa eri tavoin, ovat joskus piilevänä ja useimmiten tiedostamattomana, ja ihmisen persoona muokkautuu koko ajan karsien tai piilottaen joitain ominaisuuksia ja tuoden esiin toisia. Se, miten ihminen näkee ja kokee ympäröivän maailman, on peili sille, mitä ihmisen sisin sillä hetkellä haluaa ilmentää. Kaikki asiat ovat tosiasiassa neutraaleja, ihmisen oma mieli luo maailman sellaisena kuin sen kukin kokee.
Jos vaikkapa minä alituisesti epäilen, että minusta ajatellaan pahaa, mitä minä itse ajattelen muista? Jos minua ärsyttää suunnattomasti joku tuttavani tietty piirre, voin miettiä miten se piirre minussa ilmenee vai olenko kenties piilottanut tai tukahduttanut sen. Tämä saattaa aluksi vaikuttaa uskomattomalta, mutta mitä enemmän tähän syventyy sitä enemmän tajuaa että näin se vaan on. Jos minussa itsessäni ei ole jonkun ihmisen ilmentämää piirrettä, minulla ei ole minkäänlaista tarvetta synnyttää siitä asiasta jotain tunnetta. Saatan olla vuorovaikutuksessa tuon ihmisen kanssa ja toimia miten parhaaksi näen, mutta jos peiliä ei ole, ei ole tunnetta sitä ominaisuutta kohtaan. Sillon onnistuu hyvässä tapauksessa näkemään oman todellisen luontonsa toisen kautta, mikä sekin ristiriitaista kyllä on peili. Kun omat piirteet, pelot, ennakkoluulot jne. eivät ole tiellä kohdatessa toista ihmistä( tai tilannetta), voi oman syvimmän olemuksensa, jolla ei ole mitään piirteitä, aistia toisen kautta.
Myös sellaiset ominaisuudet, joita toisissa ihaillaan, ovat omia piirteitä. Ihmiset vetävät puoleensa toisia ihmisiä, joissa on jotain peilattavaa itseen. Se mikä toisessa viehättää tietyllä hetkellä, saattaa olla peili jostain itsen osasta jota haluaa alitajuisesti käsitellä. Toisinaan ihmiset peilaavat sellaisia puolia toisissa, jotka ovat niin syvällä piilossa että ei voida uskoa niitä olevan olemassa. Mutta aina jos tunnereaktio syntyy, on tuo piirrekin olemassa.
Esimerkki. Pidän yleensä hauskoista, hassuista ja avoimista ihmisistä, mutta toisinaan ärsyynnyn hyvin tosikkomaisista ja skeptisistä ihmisistä. Johtopäätös: Nuo ovat minun tunteitani, ne eivät liity mitenkään ihmisiin, joissa näen nämä piirtet. Kaikki nuo piirteet ovat jollain lailla minussa. Kun tiedostan tämän, voin vapautua ärsytyksen tunteestani(ehkä heti, ehkä vasta vähitellen). Eihän siitä tunteesta oikeasti mitään hyötyä ole, paitsi se että se kertoo meille miten voimme kehittyä. Meillä on monesti jännä illuusio että negatiivisista tunteista ja kielteisyydestä olisi jotain hyötyä, ja että ne voisivat muka muuttaa tilannetta paremmaksi. Ja joskus oikein kielteisyyden hetkellä saattaa jopa hyvin tiedostamattomasti nauttia kielteisyydestä ja kyllä, jopa mässäillä sillä.
Itseä voi kehittää tässäkin asiassa. Kannattaa tarkkailla omia reaktioita toisiin ihmisiin, asioihin ja tilanteisiin. Se, mitä toisissa näkee, vahvistuu itsessä. Voi miettiä, mitä puolia itsessä haluaa vahvistaa ja nähdä noita puolia enemmän toisissa. Kaikkein vapauttavinta on katsoa toisia ilman mitään luokitteluja, sellaisena kuin ihminen sillä hetkellä on. Ajatusleikki: olet puistonpenkillä istumassa ja yhtäkkiä ihan viereesi lennähtää pikkulintu, joka on yllättävän kesy. Se istuu vieressäsi 5 sekuntia ja katsoo sinua syvälle silmiin, sitten se lentää pois. Miten katsot tätä lintua? Miten näet sen? Kuinka onnistuisimme aina katsomaan toista ihmistä tuolla tavalla?
Kuva täältä http://www.moma.org/collection/object.php?object_id=78311
Ihmisen olemus ei ole mitenkään yksinkrtainen tai mustavalkoinen. Ei ole mitään tietynlaista ihmistä, joka olisi tällainen ja tuollainen. Ihmisessä sen sijaan on tuhansia erilaisia puolia, jotka ilmenevät eri tilanteissa eri tavoin, ovat joskus piilevänä ja useimmiten tiedostamattomana, ja ihmisen persoona muokkautuu koko ajan karsien tai piilottaen joitain ominaisuuksia ja tuoden esiin toisia. Se, miten ihminen näkee ja kokee ympäröivän maailman, on peili sille, mitä ihmisen sisin sillä hetkellä haluaa ilmentää. Kaikki asiat ovat tosiasiassa neutraaleja, ihmisen oma mieli luo maailman sellaisena kuin sen kukin kokee.
Jos vaikkapa minä alituisesti epäilen, että minusta ajatellaan pahaa, mitä minä itse ajattelen muista? Jos minua ärsyttää suunnattomasti joku tuttavani tietty piirre, voin miettiä miten se piirre minussa ilmenee vai olenko kenties piilottanut tai tukahduttanut sen. Tämä saattaa aluksi vaikuttaa uskomattomalta, mutta mitä enemmän tähän syventyy sitä enemmän tajuaa että näin se vaan on. Jos minussa itsessäni ei ole jonkun ihmisen ilmentämää piirrettä, minulla ei ole minkäänlaista tarvetta synnyttää siitä asiasta jotain tunnetta. Saatan olla vuorovaikutuksessa tuon ihmisen kanssa ja toimia miten parhaaksi näen, mutta jos peiliä ei ole, ei ole tunnetta sitä ominaisuutta kohtaan. Sillon onnistuu hyvässä tapauksessa näkemään oman todellisen luontonsa toisen kautta, mikä sekin ristiriitaista kyllä on peili. Kun omat piirteet, pelot, ennakkoluulot jne. eivät ole tiellä kohdatessa toista ihmistä( tai tilannetta), voi oman syvimmän olemuksensa, jolla ei ole mitään piirteitä, aistia toisen kautta.
Myös sellaiset ominaisuudet, joita toisissa ihaillaan, ovat omia piirteitä. Ihmiset vetävät puoleensa toisia ihmisiä, joissa on jotain peilattavaa itseen. Se mikä toisessa viehättää tietyllä hetkellä, saattaa olla peili jostain itsen osasta jota haluaa alitajuisesti käsitellä. Toisinaan ihmiset peilaavat sellaisia puolia toisissa, jotka ovat niin syvällä piilossa että ei voida uskoa niitä olevan olemassa. Mutta aina jos tunnereaktio syntyy, on tuo piirrekin olemassa.
Esimerkki. Pidän yleensä hauskoista, hassuista ja avoimista ihmisistä, mutta toisinaan ärsyynnyn hyvin tosikkomaisista ja skeptisistä ihmisistä. Johtopäätös: Nuo ovat minun tunteitani, ne eivät liity mitenkään ihmisiin, joissa näen nämä piirtet. Kaikki nuo piirteet ovat jollain lailla minussa. Kun tiedostan tämän, voin vapautua ärsytyksen tunteestani(ehkä heti, ehkä vasta vähitellen). Eihän siitä tunteesta oikeasti mitään hyötyä ole, paitsi se että se kertoo meille miten voimme kehittyä. Meillä on monesti jännä illuusio että negatiivisista tunteista ja kielteisyydestä olisi jotain hyötyä, ja että ne voisivat muka muuttaa tilannetta paremmaksi. Ja joskus oikein kielteisyyden hetkellä saattaa jopa hyvin tiedostamattomasti nauttia kielteisyydestä ja kyllä, jopa mässäillä sillä.
Itseä voi kehittää tässäkin asiassa. Kannattaa tarkkailla omia reaktioita toisiin ihmisiin, asioihin ja tilanteisiin. Se, mitä toisissa näkee, vahvistuu itsessä. Voi miettiä, mitä puolia itsessä haluaa vahvistaa ja nähdä noita puolia enemmän toisissa. Kaikkein vapauttavinta on katsoa toisia ilman mitään luokitteluja, sellaisena kuin ihminen sillä hetkellä on. Ajatusleikki: olet puistonpenkillä istumassa ja yhtäkkiä ihan viereesi lennähtää pikkulintu, joka on yllättävän kesy. Se istuu vieressäsi 5 sekuntia ja katsoo sinua syvälle silmiin, sitten se lentää pois. Miten katsot tätä lintua? Miten näet sen? Kuinka onnistuisimme aina katsomaan toista ihmistä tuolla tavalla?
Kuva täältä http://www.moma.org/collection/object.php?object_id=78311
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)