Itserakkaus

Onko itserakkaus hyvä vai paha? Millä eri tavoilla ihminen rakastaa(tai ei rakasta) itseään?

Mielestäni itserakkautta on (ainakin) kahta erilaista.

Ensinnäkin, ihminen kantaa päässään tietynlaista kuvaa itsestään. Se kuva on tavallaan se, kenen kanssa ihminen on suhteessa keskenään ja kenen kanssa painiskellaan vähän väliä, eli suhde "itseen". Tämä kuva muuttuu jatkuvasti, siihen liitetään kaikenlaisia titteleitä, kenties kiinnostuksen kohteita, ominaisuuksia, elämäntarinaa jne. Ja mikä tärkeintä, tämä kuva on ihan erilainen kuin mitä muilla ihmisillä on sinusta. Jokaisella ihmisellä, kenet tunnet, on erilainen kuva sinusta. Ajattelepa jotain ystävääsi. Sinulla on kuvat päässäsi kaikista ihmisistä, kenet tunnet. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin jonkinlainen kuva itsestään, jota raahataan mukana tilanteesta toiseen. Ihminen on tiettävästi ainut eläin, jolla on tällainen käsitys itsestään. Kuinka todellinen tämä kuva on?

Pointtini taisi olla, että eräs itserakkauden muoto on rakastaa tätä kuvaa itsestään, ja ennen kaikkea sitä, miltä tämä kuva ihmisten silmissä näyttää. Jopa uhrataan sen edestä, että tämä kuva pysyy ehjänä ja hyvänä. Arkinen esimerkki : lähdet juhliin ja valitset kengät, jotka näyttävät jalassasi hyviltä, mutta ovat epämukavat. Olet siis valmis kärsimään sen edestä, miltä näytät muiden silmissä. (Mutta kauneuden edestä pitääkin kärsiä, vai..?;) ) Toinen hyvin yleinen ilmiö on se, että pidättäytyy tekemästä jotain, koska se hävettää. Vaikka se tuntuisi kuinka hyvältä. Hehe, tuttu juttu myös omassa elämässäni, tällaisiahan juttuja riittää varmasti kaikilla, varsinkin täällä Suomessa.. ;)

Toinen itserakkauden muoto on oikeastaan aika itsestäänselvä, mutta monella hukassa. Tällainen itserakkaus on sellaista, että rakastaa omaa olemustaan sellaisena kuin se on. Unohtaa sen kuvan jota kantaa mukanaan, ja on omassa kehossaan rakastaen ja eläen joka solussa. Ei ruoski itseään tai aseta inhottavia vaatimuksia, vaan arvostaa itseään osana maailmaa ja elämää. Se on ehkä vähän samanlaista kuin katselisi maisemaa luonnossa tai suurta puuta, tai lintua. Kunnioitus elämää ja omaa olemusta kohtaan, halu tehdä hyvää todelliselle itselle, mitä se sitten ikinä onkin. Käytännössä ehkä herkullinen, puhdas ravinto, nauru, hyvä seura, ilo ja riemu, tekemisen ilo, jne jne asiat, jotka tuottavat aitoa nautintoa. Sen oman kuvan kiillottamisen sijaan.

Onnellisimmillaan ihminen on silloin, kun hän unohtaa itsensä.