Anna olla

Miksi toinen tunnetila on parempi kuin toinen? Miksi pitäisi tavoitella jotain?

Mitä minä tavoittelen toisista ihmisistä? Haluanko heiltä jotain?

Työ. Onko kehittävämpää olla työssä, jossa rakastaa tekemäänsä työtä, vai työssä joka on raskasta, vaativaa ja kenties jopa pitkästyttävää?

Ei ole yhtä tietä. Ei ole oikeaa vastausta.

Elämäntehtäväni on edelleenkin olla tässä ja nyt läsnä, mutta tarkemmin ajateltuna olen sitä koko ajan, oli mieleni missä hyvänsä. .

Vaikeaa on olla läsnä kun on stressaavassa tilanteessa, kun on hankalien ihmisten seurassa tai kun oma mieli on hankala. Ja jos tuntuu vaikealta, voi oppia sillä jos tuntuisi helpolta, osaisi asian jo. Voi treenata. Voi kehittyä. Voi olla kiitollinen. Miksi siis välttää hankalia tilanteita tai ihmisiä?
Jos joku uusi opettelemani asia tuntuu vaikealta, voin todeta että onpa vaikeaa.. mutta koska harjoittelen, kehityn. Muutaman kerran jälkeen se tuntuu jo helpommalta. Tai sadan kerran.

Mutta .. tärkeä on myös tiedostaa se, kuinka mieli tarinoi ihmisistä ja tilanteista.. kuinka tämä tilanne tai ihminen on hyödyllinen itselleni, tarvitsen hänen kaltaisiaan enemmän ympärilleni, häntä minun pitäisi vältellä, häntä en jaksa kuunnella, hän saa minut huonolle tuulelle, hän saa minut aina nauramaan, hän on innostava ja hauska, hänestä välittyy "negatiivista energiaa" ;) . Voisiko ihmistä tai tilannetta kohdata ilman tällaista jorinaa? Hyväksyä ihmiset ja antaa jokaiselle tilaa olla?

En tiedä onko tällä tekstillä mitään punaista lankaa, tää on nyt ihan ajatusten virtaa. Jotain sellaista kai pyörii mielessäni että elämä on yhtä isoa retriittiä. Jos haluaa päästä helpolla, se on kai hyvä pyrkiä pelkästään nautinnollisiin tilanteisiin(kuten joku joogaleiri?ulkomaanmatka?maaseudun rauha?), hakeutua innostavien ihmisten seuraan ja tehdä vaan kaikkea kivaa. Haastavampaa on opetella irrottautumaan riippuvuudesta tapahtumiin, tilanteisiin ja ihmisiin ja löytämään oleminen ja rauha kaikesta. Silloin voi ristiriitaista kyllä täydemmin myös iloita ja nauttia asioista kun ei odota maailmalta mitään. Antautuminen...

Ei mitään tekemistä

Olen mietiskellyt viime aikoina, että nykyisin ihmisen elämään ei oikein meinaa mahtua tarpeeksi tyhjyyttä. Sitä taidokkaasti täyttää kaikki tyhjät kohdat jollain.. internet;facebook;telkkari;puhelin;kodin askareet tai joku muu. Ja jos ei ole mahdollisuutta tehdä mitään, saattaa tuntea itsensä jopa hyödyttömäksi.

Lapsena muistan välillä kun ei ollut mitään tekemistä. Silloin vaan norkoili jossain, katseli ikkunasta ulos ja vain oli. Sitten taas keksi jonkun idean ja alkoi leikkimään jotain. Onko nykyään sellainen ajatus, että lapsillekin olisi pakko olla koko ajan virikkeitä? Tuleeko esim. vanhemmille syyllinen olo, jos lapsella ei ole joka päivä jotain harrastusta, miljoonaa mahdollisuutta ja yllinkyllin tavaraa? Entisenä päiväkodintätinä voin todeta, että päiväkodissakin joskus(tai hyvin useinkin) tekeminen ja suorittaminen korvasivat aidon läsnäolon, ja laadukkaan, rauhallisen puuhailun ja maailman ihmettelyn. Jos lapsi tulee sanomaan "ei ole tekemistä", tykkään vastata siihen että ei se mitään, ei ole pakko tehdä yhtään mitään. Inspiraatio tulee juuri tyhjyydestä. Kun ei pakonomaisesti täytä mieltänsä ulkopuolisilla ärsykkeillä ja hukuttaudu tyhjiin virikkeisiin, avautuu tilaa uudelle, luovalle energialle.

Tekemisessä ei ole mitään vikaa. Mutta pakonomaisessa tekemisessä on jotain, mikä tukahduttaa louovuutta, iloa ja inspiraatiota. Kun muistaa pysähtyä, hengittää, tiedostaa, ja vaikka laittaa tietokoneen/telkkarin kiinni ja vain hyväksyä tämä hetki ja nauttia tyhjistä kohdista elämässään, tulee tekemisestäkin paljon antoisampaa.

Kohdataan tyhjyys yhä uudestaan, tyhjyys on aina läsnä, tyhjyyden voi kohdata täysin tietoisena ja joka hetki on tuore ;; vastustusta saattaa tulla, ajatuksia ja tylsistymistä saattaa tulla, otetaan vastaan kaikki ja opetellaan nauttimaan tyhjyydestä ja huomaamaan siihen sisältyvä valtava voima!

Rakkaus-teema jatkuu..

Ajattelin nyt vielä jakaa Tolteekki-intiaanien viisautta. Nämä rukoukset on kopsattu nyt törkeästi suoraan Don Miguel Ruizin kirjasta Rakkauden taito, ihan pikkusen lyhennelty jostain kohtaa.

"
Rukous tietoisuudelle

Pyydän sinua, maailmankaikkeuden luoja, avaamaan sydämeni ja silmäni, jotta voisin nauttia kaikesta luomastasi ja elää ikuisessa rakkaudessa kanssasi. Auta minua näkemään sinut kaikessa, minkä kuulen, näen, tunnen ja aistin. Anna minun nähdä maailma rakkauden silmin, jotta löytäisin sinut kaikkialta ja näkisin sinut kaikessa luomassasi. Anna minun nähdä sinut jokaisessa kehoni solussa, jokaisessa tunteessani, jokaisessa unessani, jokaisessa kukassa, jokaisessa kohtaamassani ihmisessä. Et voi kätkeä itseäsi minulta, sillä olet kaikkialla ja minä olen yhtä kanssasi. Anna minun olla tietoinen tästä totuudesta.

Anna minun tiedostaa voimani luoda taivaan uni, jossa kaikki on mahdollista. Auta minua käyttämään mielikuvitustani ohjatessani untani, luomustani, jotta voisin elää ilman pelkoa, vihaa, mustasukkaisuutta ja kateutta. Johdata minua valollasi ja anna minun tänään löytää etsimäni rakkaus ja onni.

Anna tämän päivän muuttaa elämäni: anna kaikkien tekojeni ja sanojeni perustua rakkauteen. Auta minua olemaan kaltaisesi, rakastamaan ja jakamaan laillasi ja luomaan mestariteoksia, jotka ovat kauniita ja rakkauden täyttämiä. Anna minun tästä päivästä lähtien ilmentää rakkauteni voimaa yhä enemmän, jotta voisin luoda mestariteosta - omaa elämääni.

Ilmaisen sinulle tänään rakkauttani ja kiitollisuuttani, koska olet antanut minulle elämän. Aamen.


Rukous itsensä rakastamiselle

Pyydän sinua tänään, maailmankaikkeuden luoja, auttamaan minua rakastamaan itseäni juuri sellaisena kuin olen. Auta minua hyväksymään mieleni sellaisena kuin se on, kaikkine tunteineen sekä kaikki toiveeni ja unelmani, persoonallisuuteni ja yksilöllinen olemukseni. Auta minua rakastamaan kehoani juuri sellaisena kuin se on, näkemään sen kauneus ja täydellisyys. Anna minun rakastaa itseäni niin suuresti, etten enää koskaan torju itseäni tai asetu onneni, vapauteni enkä rakkauteni tielle.

Anna jokaisen tekoni, reaktioni, ajatukseni ja tunteeni tästä lähin perustua rakkauteen. Auta minua rakastamaan itseäni niin paljon, että koko elämäni uni muuttuu pelosta ja ristiriidasta rakkauden ja ilon ilmentymäksi. Anna rakkauteni olla niin voimakasta, että se tuhoaa kaikki ne valheet, jotka minut on ohjelmoitu uskomaan; etten ole tarpeeksi hyvä, vahva, älykäs tai kyvykäs. Anna minun rakastaa itseäni niin suuresti, ettei minun enää tarvitse elää muiden ihmisten näkemysten mukaan. Anna minun luottaa itseeni ja arvostelukykyyni. Kun rakastan itseäni, uskallan ottaa vastuun elämästäni ja ratkaista eteeni tulevat ongelmat. Anna minun toteuttaa toiveeni rakkauteni voimalla.

Anna minun tästä päivästä lähtien rakastaa itseäni niin paljon, etten enää koskaan luo tilanteita, jotka ovat itseäni vastaan. Voin elää elämääni luontevasti omana itsenäni sen sijaan, että yrittäisin esittää jotain muuta toisten hyväksynnän saadakseni. En enää tarvitse muiden hyväksyntää tai kehuja, sillä tiedän kuka olen. Anna rakkauteni saada minut nauttimaan näkemästäni joka kerran kun katson peiliin. Anna hymyn loistaa kasvoillani ja vahvistaa sisäistä ja ulkoista kauneuttani. Auta minua tuntemaan niin suurta rakkautta itseäni kohtaan, että nautin aina omasta itsestäni.

Anna minun rakastaa itseäni ilman tuomitsemista, sillä tuomitseminen saa minut kadottamaan rakkautesi. Vahvista tahtoani. Puhdista mieleni myrkyllisistä tunteista ja itsesyytöksistä, jotta voisin elää rauhassa ja rakkaudessa.

Anna itseäni kohtaan tuntemani rakkauden muuttaa elämäni uni. Anna tämän uuden sydämessäni olevan voiman muuttaa jokainen ihmissuhteeni, alkaen suhteesta omaan itseeni. Auta minua vapautumaan kaikista ristiriidoista. Anna minun viettää iloisena aikaani rakkaimpieni kanssa ja antaa heille anteeksi kaikki kokemani vääryydet. Auta minua rakastamaan itseäni niin paljon, että voin antaa kaikille anteeksi kaiken.

Anna minulle rohkeutta rakastaa perhettäni ja ystäviäni täysin ehdoitta ja muuttaa ihmissuhteeni ihaniksi ja rakastaviksi. Auta minua luomaan kanssakäymisen tapoja, jotta minun ei enää tarvitsisi käydä valtataisteluja toisten kanssa, olla voittaja tai häviäjä. Anna minun pyrkiä kohti rakkautta, iloa ja sopusointua.

Anna suhteeni perheeseeni ja ystäviini perustua kunnioitukseen ja iloon, jottei minun enää tarvitsisi sanella heille, miten ajatella ja käyttäytyä. Anna minun nauttia suurenmoisesta rakkaussuhteesta. Anna minun tuntea iloa jokaisesta hetkestä, jonka jaan kumppanini kanssa. Auta minua hyväksymään muut juuri sellaisina kuin he ovat.

Tämä päivä on uusi alku. Auta minua aloittamaan elämäni alusta itseni rakastamisen voimalla. Auta minua nauttimaan elämästä, ihmissuhteistani, kokemaan uutta, ottamaan riskejä, elämään ja uskaltamaan ilmaista rakkauttani. Anna minun avata sydämeni rakkaudelle, joka on synnyinoikeuteni. Auta minua tulemaan kiitollisuuden, anteliaisuuden ja rakkauden mestariksi, jotta voisin nauttia kaikesta luomastasi aina ja iänkaikkiaan. Aamen. "


Eikös muuten kohta ole ystävänpäivä..?

Kehon rakastaminen

Edellisessä tekstissä kirjoitin itsensä rakastamisesta. Tässä muutamia vinkkejä ja harjoituksia aiheeseen liittyen, pääasiassa kehoon. Näistä jutuista on osa Don Miguel Ruizin kirjasta Rakkauden taito, osa on omia ajatuksiani ja pohdintojani.

Ensinnäkin, olet JUMALA. Kaikki me olemme Jumalia ja Jumalattaria.. Monellakin tasolla. Yksi näkökulma on seuraava: oletko koskaan tullut ajatelleeksi että jokainen solusi on elävä olento. Elävä pikkuinen organismi, joka kommunikoi toisten solujen kanssa, syö ja nukkuu. Kehosi koostuu miljoonista pienistä elävistä olennoista, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään(kyllä, niin kuin Olipa kerran elämässä). Näille otuksille sinä olet Jumala. Kuinka kohtelet valtakuntaasi? Onko solujesi maaperä ravinteikasta, ravitsetko solujasi? Rakastatko jokaista soluasi? Inhoatko kenties jotain osaa kehostasi, vai voitko rakastaa joka ainoaa kohtaa ruumiistasi? Kehosi vastaa rakkauteesi. Se vastaa myös vihaasi ja inhoosi. Voit itse päättää kuinka suhtaudut siihen.


Kehonrakastamisharjoituksia

Hoida kehoa, kuin hoitaisit esim. lemmikkieläintäsi. Ole sille hellä, lähetä sille rakastavia ajatuksia ja mielikuvia. Ole kiitollinen. Esimerkiksi aamulla herätessä ja illalla käydessä nukkumaan, tunne koko kehosi päästä varpaisiin ja tunne rakkautta ja hellyyttä olemustasi kohtaan.

Peseytyessäsi, pese kehoasi kuin pesisit omaa lastasi. Nautiskele olostasi omassa kehossasi.
Syödessäsi, ajattele antavasi ravintoa soluillesi ja kehollesi. Kiinnitä huomiota kehon tuntemuksiin ja siihen, miten mieli usein yrittää johdattaa sinua kauemmas kehostasi, olemme valitettavan usein vieraantuneet kehostamme. Esimerkiksi syömme usein ahmien, seuraavaa suupalaa miettien ja jatkamme syömistä vaikka keho olisi kylläinen. Mieli on monesti nälkäinen koko ajan. (Tarkkaileppa joskus kun pieni lapsi syö. Ihailen monesti miten lapset syövät hitaasti, nautiskellen, ehkä hieman sottaavat, mutta aistivat ruokaa ihan kokonaisvaltaisesti, ilman kiirettä. Aikuiset sitten koittavat hoputtaa..Syö reippaasti! Pisteleppä nyt! ;) ) Syö rauhallisesti, pureskele huolellisesti ja nauti jokaisesta suupalasta(miksi tämä on niin vaikeaa??). Tiedosta, että mielen tarpeet eivät ole (aina) sama asia kuin kehon tarpeet. Älä ota tosissasi kaikkia mielesi kommervenkkejä, kuten minä haluaisin taas ruokaa, en ole tyytyväinen, olen tylsistynyt jne. Mieli voi olla joskus vähän huvittava ja vaativainen.

Liikuta kehoasi ja nauti siitä! Älä aseta vaatimuksia, vaan leiki kehollasi ja tee sillä kaikkea sellaistä mitä sillä pystyy tekemään sen rajoja kunnioittaen. Tanssi, juokse, harrasta vaikka karatea tai mikä vaan tuntuu hauskalta ja mukavalta. Keho on tehty liikkumaan ja solut oikein hykertelevät ilosta kun niitä ravistellaan. Liika repiminen ja stressi ei kuitenkaan ole soluista kovinkaan kivaa.
(Eräällä joogatunnilla oli harjoitus, jossa omille isovarpaille annettiin suukko. Se oli aika hauskaa!)

Toimi kehosi kanssa yhteistyössä, älä sitä vastaan. Hyväksy kehosi kivut ja "epätäydellisyydet"(oikeasti kehosi on täydellinen sellaisena kuin se on juuri nyt), ja kuuntele sen viestejä. Ole herkkä. Ole mahdollisimman usein läsnä kehossasi, hengitä tiedostaen ja syvään. Muista, että kehosi on paljon viisaampi kuin mielesi(mietippä vaikka ruoansulatusjärjestelmää..). Kunnioita ja kuuntele sitä! Monesti kehon viestejä turrutetaan vaikka särkylääkkeillä tai kahvilla. Jos olet väsynyt tai stressaantunut, pysähdy. Keho ei toimi stressissä kunnolla.

On ihmeellistä elää ruumiissa, joka on niin monimutkainen ja toimii 24 tuntia vuorokaudessa, ja minulla ei ole hajuakaan kuinka se suoriutuu ja mitä kaikkea siinä tapahtuu. Miksen voisi toimia yhteistyössä sen kanssa, kunnioittaen sen omaa rytmiä.. kehoni on oikeasti pyhä, kaikkien kehot ovat temppeleitä.

Mielellämme on joskus tapana sättiä kehoamme. Päätetään, että sellainen loppuu nyt! Keho on eri elämänvaiheissa eri näköinen, mutta aina täydellinen! Mielellämme on omat harhakäsityksemme siitä millainen kehomme pitäisi tai ei pitäisi olla. Tiedostakaamme että se on yksi iso harhakäsitys.

Vielä yksi homma. Jos tiedät, että olet kaunis ja täydellinen joka elämänvaiheessa, et tarvitse kenenkään todisteluita asiasta. Jos joku sanoo sinulle että olet kaunis, voit sanoa että kiitos, tiedän sen. Jos joku sanoo sinulle, että et ole kaunis, voit sanoa että vai niin. Kumpikaan kommentti ei liikauta sinua, jos itse rakastat itseäsi ja olemustasi. Tällöin sinun ei myöskään tarvitse arvostella muita vaan kunnioitat jokaista ja näet kauneuden kaikissa. Voit myös antaa toisten olla sellaisia kuin ovat etkä kaipaa toisilta pönkitystä minäkäsityksellesi. Sama juttu minkä tahansa muun asian kanssa. Jos arvostat itseäsi, et kaipaa muiden arvostusta.

Ehtymätön luonnonvara

Ihmiset etsivät, janoavat, halajavat ja kaipaavat sitä. Usein jostain ulkopuolisesta kohteesta kuten toisista ihmisistä. Siitä tullaan riippuvaiseksi. Jos kaksi ihmistä etsivät jotain, mitä kummallakaan "ei ole" jo valmiiksi, kuinka he voisivat antaa toisilleen sitä?

Rakkaus. Mitä jos etsit jotain sellaista mitä sinulla on yltäkylläisyyteen asti, niin että mitä enemmän sitä annat, sitä enemmän sitä saat? Koko ajan lisää ja lisää, niin että se ei voi ikinä loppua. Miksi jotain sellaista pitää etsiä? Hmm. Se on kaiketi jotain harhakuvitelmaa. Että joku ulkopuolinen voisi tarjota rakkautta tarpeisiini. Mutta jos me haluamme jonkun rakastamaan itseämme, onko meidän rakkautemme toista kohtaan silloin pyyteetöntä?

Pyytetön rakkaus


Jos ihmisen sydän on täysin auki, hän rakastaa pyyteettömästi. Silloin rakkauden eteen ei aseteta vaatimuksia. Minä rakastan sinua, JOS... miellytät, teet näin, olet sellainen ja sellainen, jos sinä rakastat minua. Se ei ole rakkautta! Rakkaudella ei ole vaatimuksia. Rakkaus vaan on. Se on jokaisen syvin olemus.
On tervehdyttävää ajatella, että sen sijaan, että haluamme olla rakastettuja, haluammekin rakastaa. Ja sen sijaan, että haluaisimme toiselta jotain, haluammekin antaa.

Pelko

Pyyteettömän rakkauden tukahduttaja on ehdottomasti pelko, aina pelko.. emme uskalla rakastaa koska meillä on harhakuvitelma että voisimme menettää jotain. Usein kuulee puhuttavan että ei kannata olla onnellinen, ei kannata rakastaa ja antaa kaikkeaan, kuitenkin tulee petetyksi ja jätetyksi. Niin, sitä antaa usein toisen vastuulle oman onnensa. Sinä teet minusta onnellisen. Mutta entä jos kuvio olisikin niin, että jokainen olisikin itse vastuussa onnellisuudestaan? Jokaisella olisi rakkautta sisimmässään niin paljon, että siitä riittäisi yllinkyllin kaikille? Silloin ihmissuhteet eivät perustuisi riippuvuuteen - - tarvitsen rakkauttasi - - vaan antamiseen, jakamiseen ja iloon.


Itsen rakastaminen

Kaiken kulmakivi on itsensä rakastaminen. Oman olemuksensa täydellinen hyväksyminen ja kunnioitus, ilo ja kiitollisuus sitä kohtaan. Kuinka sitä voisi avata sydämensä ja rakastaa toisia, jos ei itseään pysty rakastamaan? Usein "pidämme kulissia yllä" ja näytämme muille itsestämme tiettyä, siloteltua kuvaa ja kuitenkin mielemme sättii meitä jatkuvasti, kuinka emme ole tarpeeksi sitä ja tätä ja tuota, emme osaa jne. Rakkaus on kyllä kaiken tämän alla koko ajan, mutta ei oikein pääse loistamaan mielen ehdollistumien alta. Rakkautta pitää harjoitella, ehdollistumia voi alkaa havainnoimaan ja tiedostamaan, ja niistä voi vapautua. Mitä enemmän annamme tilaa rakkaudelle, sitä enemmän se täyttää elämäämme.


Taikakeittiö

Don Miguel Ruizin kirjassa Rakkauden taito on ajtusleikki taikakeittiöstä, joka menee suurinpiirtein näin. Kuvittele, että sinun keittiösi olisi taikakeittiö, jossa olisi aina maailman ravinteikkaampaa ruokaa kaikkiin tarpeisiisi, ja niin paljon, että sitä riittäisi kaikille jotka tulevat luoksesi, ja voisit jakaa sitä vapaasti ilman mitään vaatimuksia toisilta. Ruoka ei koskaan loppuisi vaan kaapit täyttyisivät mitä ihanimmilla ruoilla sitä mukaa kun sieltä otettaisiin jotain. Sitten ovellesi tulisi joku, joka tarjoaa sinulle pizzaa. Hän sanoisi että saat tätä pizzaa minulta, jos olet sellainen kuin haluan sinun olevan. Mitä tekisit? Toisessa tapauksessa kuvitellaan, että sinulla ei ole ruokaa ollenkaan, olet ihan näännyksissä ja joku tulee tarjoamaan pizaansa sillä ehdolla, että hänen vaatimuksiinsa suostutaan. Emme monesti muista, että sydämemme on tosiasiassa taikakeittiö. Rakkautta riittää jokaiselle yllinkyllin. Rakkautta ei tarvitse etsiä, ainoastaan täytyy raivata sen tieltä "muutama" ehdollistuma. Rakkauden kokemus ei myöskään rajoitu pelkästään ihmissuhteisiin, vaan ihan kaikkeen elämään. Rakkautta voi kokea kaupassa käydessä, lenkillä, ihan missä tahansa. Rakkautta voi nähdä mitä pienimmissä tilanteissa. Jos olemme avoimia rakkaudelle, näemme heijastumia siitä joka paikassa - - heijastumia itsestämme.

Liian moni ihminen kärsii rakkauden puutteesta, koska he eivät ole oivaltaneet että jokaisen syvin olemus on puhdas rakkaus. Rakkaus on todella ehtymätön luonnonvara, se ei voi koskaan loppua kesken, sitä ei tarvitse säännöstellä tai pihistellä! Käytetään sitä ihmiset!! Rakkautta kaikille.

Hammaslääkäri

Kävin tänään viisaudenhampaitten poistossa(nyt oon hamsteri). Onneksi en kuulu niihin ihmisiin, jotka kammoavat hammaslääkärissä käyntiä. Mutta ei se mukavaakaan ole.

Ajatella, jos hammaslääkärin vastaanotolla radio novan sijasta soitettaisiin jotain todella rentouttavaa musiikkia. Ajatella jos huoneessa tuoksuisi joku aromaterapeuttinen rauhoittava tuoksu, vaikka mieto laventeli.

Hammaslääkäri oli mukava ja asiantuntava mies. Selosti hyvin mitä oli tekemässä, ja ennen toimenpidettäkin kertoi erityisen tarkkaan, että alaviisurini juuri näyttää olevan 90 asteen kulmassa joten sitä joutuu vääntelemään ja kääntelemään ja poraamaan ja pilkkomaan että sen saisi irti. Gulp. Hoitotoimenpiteen aikana lääkäri ja hoitaja juttelivat jotain jostain tärkeistä asioista keskenään. Tämä on hyvin inhimillistä, mutta ajatella, jos lääkäri ja hoitaja pystyisivät olemaan koko ajan täysin läsnä tilanteessa. Olen kiitollinen naishoitajalle, joka muistutteli hengittämään ja kertoi aina kun hammas oli irti. Yritin toimenpiteen aikana kuvitella itseäni valkoiselle hiekkarannalle, ja ajattelin alaviisuria revittäessä että olen valmis päästämään hampaasta irti, hyvästi hammas, hengitin syvään ja kaikkea mahollista.. aika hankalaa se kumminkin oli, onneksi hampaat lähtivät suhteellisen nopeasti.

Pointti taisi olla että olisi mahtavaa jos tulevaisuudessa alettaisiin panostamaan ihan perusterveydenhuollossa kokonaisvaltaisuuteen ja hoidettaisiin mieltä samalla kun kehoa. Olisi siistiä jos lääkärintarkastuksessa käynti voisi olla jollain lailla terapeuttinen ja kokonaisvaltainen kokemus. Sen saa kuitenkin aikaan hyvin pienillä asioilla. :)

Tapahtuvan ja tapahtumattoman tuolla puolen

Tämä on suora lainaus Eckhart Tollen kirjasta Uusi maa. On niin hyvää tekstiä että jaanpas sen ihan suoraan tänne:

"OLEMISEN ILO

Murheellisuus tai kielteisyys on maapallomme vitsaus. Se, mitä saastuminen on ulkoisella tasolla, sitä on kielteisyys sisäisesti. Sitä on kaikkialla, ei vain siellä, missä ihmiset elävät puutteessa. Sitä on jopa enemmän siellä, missä on kaikkea liiaksi asti. Onko tämä yllättävää? Ei. Vauraassa maailmassa esiintyy enemmän muotoon samastumista, sisältöön eksymistä ja egoon juuttumista.
Ihmiset uskovat olevanssa riippuvaisia onnelleen tapahtuvasta eli muodoista. He eivät käsitä, että tapahtuva on epävakainta maailmankaikkeudessa. Se muuttuu jatkuvasti. He pitävät nykyhetkeä jonkin tapahtuman pilaamana tai ajattelevat, että se on vajavainen, kun jotain odotettua ei tapahdukaan. Niinpä heiltä jää huomaamatta elämälle itselleen luontainen syvä täydellisyys, joka on aina ollut ja oleva ja sijaitsee tapahtuvan ja tapahtumattoman tuolla puolen, muodon tuolla puolen. Hyväksy siis vallitseva hetki ja löydä täydellisyys, joka on kaikkia muotoja syvempi ja jota aika ei ole vahingoittanut.
Olemisen riemu, ainoa todellinen onni, ei voi tulla osaksesi muotona, omaisuutena, saavutuksena, ihmisenä tai tapahtumana - ei minään sellaisena, mikä tapahtuu. Ilo ei voi tulla luoksesi - koskaan. Se huokuu sisimpäsi hahmottomasta ulottuvuudesta, tietoisuudesta. Se on yhtä todellisen minuutesi kanssa. "

Jos teksti kolahti, kannattaa lukea koko kirja!